sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Taikatalvea odotellessa


Aapon kummivanhemmat asuvat Turussa ja olemme jo yhdellä kesälomareissulla poikenneet Naantalissa Muumimaailmassa. Tällä kertaa meidät on kuitenkin kutsuttu Turkuun hiihtolomalle. Myös Muumimmaailma on silloin viikon auki ja Muumit heräävät hetkeksi talviuniltaan.

Olemme alkaneet valmistautua reissuun lukemalla Muumilaakson talvesta. Kun tuo rakentaminen on perheessämme muutenkin ajankohtaista oli luontevaa rakentaa oma Muumitalo. Onneksi en ole turhan ahkera viemään pahveja keräyspisteeseen ja yleensä inspiraation iskiessä sopivaa materiaalia löytyy kaapin täydeltä. Muumitaloon ei tarvitse kuin kaksi pahvinpalaa - koko määräytyy sitten sen mukaan, mitä sattuu löytymään. Ensitöikseni leikkasin toiseen palaseen ovet ja ikkunat:




Viimeisimmästä kirjakerhon esitteestä löytyi Muumien kuvia, jotka  liimasin kurkistelemaan ikkunoista. Lapseni (tyttäreni) tuntien luovuin kaikista ylimääräisistä hienouksista, kuten ikkunaluukuista ja -ristikoista. Samasta syystä vahvistin liimaukset vielä toiselta puolelta roudarin teipillä. Sitten vaan talo tötterölle ja niiteillä kiinni (ja vahvistus samaisella teipillä). Katto kartioksi, sovitus ja oikeaan kokoon leikkaaminen.




Sitten alkoikin Aapolle sopivat hommat. Sormiväreistä löytyi juuri oikea sininen sävy seiniin. Punainen oli valitettavasti päässyt loppumaan, joten Muumit valitsivat kattomateriaaliksi paperin. Katto "maalattiin" puuliimalla ja paperi kiepautettiin paikalleen. Seinien kuivuttua maalattiin vielä ovi ja ikkunan pielet. Teimme myös talolle tukevan alustan. Minä yritin ehdotella lumista maisemaa, mutta Aapo tyrmäsi sen täysin. Aapon lempiväri on nimittäin vihreä!




Vihdoin talo oli valmis ja Muumit pääsivät muuttamaan sisään! Talo syntyi kokonaan kierrätysmateriaaleista ja kun leikit joskus aikanaan on leikitty, talon voi laittaa edelleen kierrätykseen eikä se kuormita sen paremmin ympäristöä kuin täytä kaapeja kotona. Suosittelen!




perjantai 4. tammikuuta 2013

Pilkille on päästävä!



Mittari on hädin tuskin pakkasen puolella,
taivaalta vihmoo vettä 
ja maassa olevat lumet sulavat uhkaavasti.
Pilkille tekisi miehen taas mieli,
mutta järven jäälle houkutteleva
kevätaurinko antaa vielä odottaa itseään.

Luemme Muumilaakson talvesta
ja katselemme kuvia Tuutikista,
joka on tehnyt avannon jäähän uimalaiturin viereen.
Avannosta pilkistävät tikkaat ja niitä pitkin pääsee
jään alle. Siellä Tuutikki istuskelee kivellä ja onkii.

Ja eikun tuumasta toimeen ja omia talvikalastusvälineitä kehittelemään:

Onki syntyy kepistä, langasta, ongenkohosta ja magneetista,




kaloihin ei tarvitse kuin palan mitä tahansa kotoa löytyvää pahvia. Kalat naputellaan nitojalla täyteen niittejä, jotta magneetti tarttuu niihin,




ja päällystetään sitten foliolla. Koristella voi vaikkapa näin:




Ja sitten karvalakki päähän, portaille istumaan ja odottamaan, nappaako kala!






Hyvää alkanutta vuotta 2013!
Kalaonneahan ei kaiketi tavata toivotella....