Kotimaa kutsuu

Heräsin vähän ennen kuutta siihen, kun kuulosti kuin iso auto olisi tulossa suoraan seinästä sisään. Kuudelta soi jo kellokin ja pomppasimme ylös. Aamusuihkut ja kauneudenhoidot jäivät turhaksi haaveeksi, kun meille ei tullut vettä eikä sähköä. Pimeäsä huoneessa pakkasimme ja haparoimme kännyköiden valossa. Puoli seitsemäksi menimme aamiaiselle. Manuelan mies oli saanut ilmeisesti lyhimmän tikun, koska oli joutunut heräämään laittamaan meille aamiaista.

Kävimme vielä tankkaamassa ja kaasutimme kentälle. Hertzin mies oli tyytyväinen auton kuntoon emmekä saaneet mitään sanktioita. Olimme juuri ajoissa kentällä, mutta emme päässetkään sisään niin kuin ei kukaan muukaan. Pihalla oli poliisiauto ja terminaali tyhjä. Meille ei tilanne selvinnyt, mutta kohta pääsimme sisään ja homma hoitui rivakasti. Lensimme Roomasta Frankfurtiin tilavasti etupenkissä. Frankfurtissa pari tuntia odottelua ja sitten Tampereelle.

Lennot Tampere - Frankfurt - Rooma meno-paluu kahdelta hengeltä maksoi 200 euroa (Ryanair)

Majoitus
2 x Tivoli 80 euroa
3 x Serafiina 180 e
1 x Villa Mare 60 e
1 x Tivoli 70 e

yhteensä 590 euroa

Auton vuokra x 7 päivää 220 euroa

Rikin käryinen matka Casertaan

Illalla meiltä oli kysytty haluammeko meluisan huoneen näköalalla vai rauhallisen huoneen, mutta ilman merinäköalaa. Olimme siis valinneet ensin mainitun ja ihmetelleet mielessämme, että ei täällä kyllä montaa autoa kulje eikä muutakaan hälinää ole...Aamulla heräsimme ennen kahdeksaa kovaääniseen kailotukseen ja helikopterin jyrinään. Hedelmäkauppias huusi megafoniin ja armeijan kopteri jylläsi harjoituksessa meren yllä.

Aamiaishuone oli meidän huoneemme vieressä ja siellä oli mukavaa nauttia aamiainen. Aamupalan jälkeen lähdimme vielä pariksi tunniksi rannalle. Ennen kahtatoista ja huoneen luovutusta tulimme käymään suihkussa ja sitten otimme suunnan kohti Casertaa. Minulla on edelleen koko ajan auton kyydissä istuessani olo kuin kammottavassa ajosimulaattorissa. Autoja singahtelee ohi oikealta ja vasemmalta - kaistoja ei joko ole tai niistä ei välitetä. Liikennevaloja on matkan varrella ollut nin vähän, että Kyllönen osaa melkein ilmoittaa ne. Väistämissääntöjä ei kunnioiteta - eteen voidaan hyökätä sekä kolmion että stop-merkin takaa. Kaikesta kaoottisuudesta huolimatta Pasi ajaa ja parkkeeraa kuin aito italialainen. Ainoastaan kerran bussia väistäessä Torre del Cregossa katukiveys naarmutti vähän pölykapselia ja eilen parkipaikalla vänkärin peili ehti osua aidanreunaan.

Emme päässeet pitkällekään Capo Misenosta kun nälkä ajoi meidät lounaalle Pozzuoliin. Söin listalta arpomani täyttävän pastan kadunvarren trattoriossa. Kävimme vielä satamassa kääntymässä ja näimme kyltin tulivuorelle. Pasi muisti että siellä lymyäisi myös yksi geokätkö. Niin pääsin myös toivomalleni laavaretkelle. Tälle tulivuorelle ei tarvinnut kiivetä vaan kohde oli itse kraateri. Rikki kärysi ja kuumat lähteet pulputtivat. Näky oli kuin tieteisleffasta jälkeen meteoriittin putoamisen. Geokätköä emme taaskaan löytäneet.


Seuraava välietappi oli ostoskeskus, mutta sinne mennessä Kyllösen suuntavaisto petti ensimmäisen kerran. Pääsimme silti perille ja ostimme viimeistä iltaa varten ruusuntuoksuisia kylpyvaahtopalloja ja kuohuviiniä. Ostoskeskuksessa oli kauppoja loputtomiin, mutta tuntui, että pitäisi vielä nauttia ulkona auringosta niin kauan kuin se on mahdollista.

Serafiinassa ollut pariskunta oli suositellut meille käyntiä Casertan linnassa. Serafiinan isännälle Domeniqolla oli hauska tapa esitellä vieraat toisilleen aina jonkin pienen yksityiskohdan mukaan ja tämä pariskunta tunnettiin siitä, etä he olivat olleet naimisissa 43-vuotta. Casertan linna tai ainakin sen puisto oli näkemisen arvoinen. Emme kyllä jaksaneet kävellä kuin pienen pätkän - hyvin hoidettua puistoa suihkulähteineen, patsaineen, kala-altaineen, kukkaistutuksineen ja pensasaitoineen olisi riittänyt kilometrikaupalla. Kierroksen olisi voinut tehdä myös hevoskärryillä.



Emme tapamme mukaan viipyneet kauaa ennen kuin taas jatkoimme matkaa. Aurinko oli jo laskemassa kun otimme autostradan kohti Roomaa. Välillä pysähdyimme autogrillille kahville ja leipäselle. Autogrilliltä lähtiessä näimme matkan ensimmäisen Ferrarin.



Vaikka Tivoli oli jo tuttu paikka ei yksisuuntaisten katujen viidakosta vieläkään löytynyt aivan oikeaa. Monta rundia ajettuamme parkkeerasimme vanhaan tuttuun kadunkulmaan. Manuela otti meidät vastaan lämpimästi. Olimme nyt siis varanneet keltaisen auringonkukkahuoneen. Se olikin oikein tyylikäs loppu lomalle. Laitoimme kuoharipullon pidé-altaaseen kylmenemään ja kömmimme vaahtokylpyyn. Kylvyn jälkeen nukahdimme ennen kuin ehdimme nähdä, kuka kruunattiin miss Italiaksi.

Pizza Formaggio

Tämä aito italialainen juustopizza saa makunsa kolmesta eri juustosta, joiden perinteiset suhteet ovat myös alla olevassa ohjeessa. Tarjoa juustopizzan kanssa kevyttä italialaista punaviiniä, jossa on samalla kertaa tuore sekä pehmeä maku.

Juustopizza
( Pizza al Formaggio ) ( 4:lle )

Pizzan perusohje ( 4:lle )

Pizza

Pizza on levinnyt käytännöllisesti katsoen kaikkialle maailmaan. Alunperin se on kotoisin Etelä-Italiasta.
Pizza on periaatteessa piirakka, jonka päällysteenä käytetään lukemattomia raaka-aineita, joiden mukaan pizza sitten saa nimensä. Makeuttamaton ohut pohja ja mehevät täytteet tekevät pizzoista todella täyttäviä, sillä ne ovat usein niin suuria, että mahtuvat hädin tuskin lautaselle. Suurelle joukolle pizza kannattaa valmistaa uunipellillä.
Varsinaisen hiivalla kohotettavan pohjataikinan asemesta voit valmistaa pizzapohjan myös leivinjauhetaikinasta, voi- tai murotaikinasta tai leipäviipaleesta.
Italialaisen pizzan perusaineksia ovat tomaattikastike, juustoraaste ja mausteena oregano.
Keitetyn tomaattikastikkeen voit hyvin korvata tuoreilla tomaattiviipaleilla, ohennetulla tomaattisoseella tai yhdistämällä valutettuihin säilyketomaatteihin kastikkeen mausteet keittämättä.

Pohjataikinaan tarvitset:

2 dl vettä
25 g hiivaa
1/2 tl suolaa
1 tl sokeria
2 rkl öljyä
n. 5 dl vehnäjauhoja
Tomaattikastikkeeseen tarvitset:

1 sipuli
3 rkl öljyä
400 g tomaattimurskaa
1/2 tl suolaa
mustapippuria
1 tl basilikaa
1 tl oreganoa
1 valkosipulinkynsi
ripaus sokeria
2 rkl ( 70 g ) tomaattisosetta
6 dl ( 200 g ) karkeaksi raastettua juustoa ( tai valmista juustoraastetta )
Liuota hiiva, suola ja sokeri kädenlämpöiseen veteen.
Lisää öljy ja jauhot.
Alusta taikina kimmoisaksi.
Nosta se leivinpöydälle ja jaa neljään yhtä suureen osaan.
Pyöritä osat pulliksi ja peitä leivinliinalla kohoamaan puoleksi tunniksi.

Keitä sillä välin tomaattikastike ja raasta juusto:
Kuori ja silppua sipuli.
Kiehauta se öljyssä pehmeäksi.
Lisää murskatut tomaatit ja mausteet.
Keitä kastiketta kokoon jonkin verran ja nosta se jäähtymään.


100 g tuoretta Parmesania
100 g Gruyèreä
45 g tuoretta Pecorinoa
2 munaa


Valmista pohjataikina perusohjeen mukaan.
Kuumenna uuni 300 asteeseen.
Raasta 75 g Parmesania ja 50 g Gruyèreä karkeaksi.
Kuutioi loput juustoista.
Sekoita munat ja juusto.
Kaaviloi pizzataikinat ohuiksi.
Laita neljä pohjaa kahdelle jauhotetulle pellille ja jaa niiden päälle juusto- ja munaseos.
Kypsennä pizzoja 10 - 15 min.
Vaihda pellien paikkaa uunissa kypsymisen puolivälissä.

Vinkki:
ohjeen Gruyèren ja Pecorinon voi vaihtaa myös Mozzarellaan, joka on oikea pizzajuusto. Kun valmistat pizzan perinteiseen tapaan, peitä taikinapohja ensin tomaattikastikkeella ja sirottele sen päälle mahdollinen muu täyteaines sekä pizzamauste. Levitä tämän päälle juusto raasteena ja kypsennä kuten edellä.

Lähde : http://www.keittotaito.com/pizzan_perusohje.html

Vista del Mare

Kuten arvata saattoi, aamu kului vilkkaissa hyvästelyseremonioissa ja kuvatessa vielä muistoksi agriturismon elämää. Sitten otimme suunnan kohti Napolia. Välillä pysähdyimme melko rähjäiselle rannalle kahlailemaan. Kesä ja lomat alkavat täälläkin olla ohi ja rannat autioituvat.



Napolissa liikenne oli vilkasta vaikka emme aivan keskustaan eksyneetkään. Napolissa, pitsan syntysijoilla, halusimme käydä syömässä. Oli sopivasti lounasaika ja löytämämme trattorio oli täynnä elämää. Söin herkullisen neljän juuston pitsan, mutta illalla huomasinkin sitten peilistä olevani melkoinen juustonaama itsekin.

Otimme suunnaksi geokätkön kolmekymmentä kilometriä Napolin ulkopuolelta ja vaikka itse kätköä ei löydettykään, niin paikka oli upea. Parkeerasimme siis pieneen merenrantakaupunkiin ja saimme huoneen Villa de Maresta ja näköalan merelle. Rantaan ei ollut matkaa kuin kivenheitto, joten sinne siis. Hiekkarantaa riitti ja rantakallioihin oli vesi kovertanut upeita luolia, joita olisin halunnut tutkia lähempääkin. Sen sijaan keräilin simpukoita vaikka en niitä kotiin saakaan kuljetettua.



Rantahetken jälkeen lähdimme etsimään kätköä. Tie johti meidät ulos kaupungista. Kiipeämistä riitti ja näköalat olivat huimat. Lopulta tie loppui ja muuttui kivetetyksi poluksi ja sitten pelkäksi kapeaksi ruohottuneeksi poluksi. Melkein rinteen huipulla oli pyöreä kivinen torni, jonka seinustalta kätköä tuloksetta etsimme. Polku loppui tähän ja auringonlasku lähestyi, joten jouduimme luovuttamaan. Söimme vielä iltapalaa hotellin lähibaarissa.

Geokätköilemässä Caprilla

Tänään meillä oli kello soimassa jo ennen seitsemää ja pomppasimme pystyyn ja kiireiselle aamupalalle. Isäntämme vei tyttärensä koulubussille puoli kahdeksaksi ja me lähdimme samalla bussilla Amalfiin. Bussissa oli todella tungosta ja tunnelmaa. Pasin sinnikkyyden ansiosta mahduimme ylipäätänsä koko bussiin vaikka jäimmekin portaille ovenpieleen kökkimään. Tie kiemurteli entiseen malliin mutta täpötäydessä autossa ei päässyt heilumaan.

Päivästä tuntui tulevan todella kuuma. Amalfissa siirryimme bussista suoraan toiseen tungokseen - jonottamaan lippuja Caprille. Lautta lähti lipumaan kohti Capria yhdeksän maissa. Istuimme laivan keulassa ; aurinko paistoi, mutta merellä kävi vilvoittava tuuli. Koska otimme koko matkalle mukaan pelkät käsimatkatavarat, niin mukaan ei ollut tullut pakattua mitään ylimääräistä. Ylimääräiseksi minä olin luokitellut myös aurinkovoiteen ja sitä kaduin nyt!



Caprilla emme malttaneet mennä satamalaituria kauemmaksi ennen kuin kävimme eväiden kimppuun. Söimme leipää ja juustoa ja isännältä olimme ostaneet pullon punaviiniä. Eväistä selvittyämme aloimme selvittää tietä Anacaprille. Jälleen olisi ollut uusi pitkä bussijono edessä, joten turvauduimme omiin jalkoihin. Niin alkoi kuuma kipuaminen satamasta kohti Caprin keskustaa. Onneksi oli eväät mukana ja huikka viiniä ja pala juustoa antoivat lisäpontta matkaan.


Caprin keskustassa riitti myös vilinää ja pitkiä jonoja. Kyselimme jo taksikuskilta tarjousta Anacaprille, mutta sitten äkkäsimme lyhyemmän jonon ja pääsimme kuin pääsimmekin bussilla perille. Anacaprilta matka jatkui tuolihissillä kohti huippua. Anacaprin huipulta oli tarkoitus mahtavien maisemien lisäksi löytää myös geokätkö. Pienen etsiskelyn jälkeen purkki löytyi kivenkolosta. Mukaan lähti sieltä myös "matkustaja"-kilpikonna. Täytyy etsiä sille Suomessa uusi kätkö.





Geokätkö urakan jälkeen levitimme liinan ( pyyhe sellaisen) nurmikolle ja aloimme taas nautiskella eväistä ja myös maisemista. Hiki tuli huipulla syödessä ja hississä oli mukava vilvoitella alas mennessä. Anacaprilla pidimme kahvi + jätskitauon ja pienen neuvottelun jälkeen lähdimme bussilla ensin Caprille ja toisella satamaan. Ennen laivan lähtöä vielä pulahdus meressä.

Laiva takaisin Amalfiin ei ollut lainkaan niin täynnä kuin tullessa. Torkuin hetken ja kun Amalfia lähestyessä avasin silmäni, halkoi salama jälleen taivaan kantta. Kohta tuli vettä taivaan täydeltä ja kastuimme läpimäriksi lyhyellä matkalla laiturilta bussiin. Olimme vähän vaille seitsemän Amalfissa ja oikea bussi lähti sopivasti seitsemältä Fareroon. Matkalla tuli pimeä, satoi kaatamalla ja salamoi. Pohdimme hivenen huolissamme oikealla pysäkillä poisjäämistä ja pääsemistä parin kilometrin päähän Serafiinaan. Kun sitten hyppäsimme sateessa tienpenkalle niin alas Serafiinan suuntaan oli juuri kääntymässä auto. Pasi koputti ikkunaan ja ystävällinen pariskunta tarjosi meille kyydin.

Domeniqo odotti meitä jo ovella ja kertoi vuolaasti ja yksityiskohtaisesti sekä runsaasti elehtien tarinan toisesta sateisesta päivästä, kun läheisellä patikkapolulla oli loukkaantunut nainen. Helikopteri ei ollut päässyt laskeutumaan ja kyseisen naisen poissaamiseen oli vaadittu 6 miestä ja 15 pulloa vettä. Minäkin ymmärsin lähes koko italiankielisen tarinan ymmärtämättä sanaakaan italiaa.

Suihkun jälkeen menimme jälleen illalliselle ja tarjoilu oli sama kuin viimeksi. Nyt vain olin niin väsynyt että laskin mielessäni ruokalajeja ennen pääsyä nukkumaan. Keskustelu illallisella soljui vilkkasti pöydästä toiseen. Italiankieltä oli mukava kuunnella, vaikka ei mitään ymmärtänytkään. Tuttuja sanoja on paljon - nyt vasta huomasin, että aika paljon on Suomeenkin lainattu sanoja italiasta. Välillä tosin kaipasin sitä, että Pasi olisi tulkannut minulle keskustelua ja voisin osallistua itsekin enemmän.

Lautasellinen antipastoa

Antipastolautanen

Kahdeksalle

1 prk grillattuja aurinkokuivattuja tomaatteja
1 prk artisokkaa yrttiöljyssä
1 prk grillattua paprikaa öljyssä
1 prk mustekala-äyriäissalaattia öljyssä
400 g Pecorino Fresca -juustoa

Salaatti
100 g rucolaa
350 g keitettyjä härkäpapuja
kourallinen basilikanlehtiä
0,5 prk mustia pieniä kivettömiä
salaattioliiveja liemineen

Paahdettua maalaisleipää

Valuta valmiit antipastotuotteet. Ota öljyliemi talteen kasvissäilykkeistä. Sitä voi käyttää salaattiöljynä. Leikkaa juusto tasakokoisiin, paksuhkoihin viipaleisiin. Asettele ainekset yhdelle isolle tai usealle pienelle lautaselle. Valmista salaatti sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Tarjoile vastapaahdetun maalaisleivän kera.

(Stockmannin reseptipalvelu)

Seikkailu Sorrentossa

Pasi heräsi tänään, jos ei nyt ihan ennen kukonlaulua, niin heti kukonlaulun aikaan. Minä käänsin vielä kylkeä ja Pasi kipaisi viinitarhaan hakemaan tertulliset viinirypäleitä. Söimme aamupalan rauhassa ja juttelimme muiden matkalaisten kanssa menneistä ja tulevista suunnitelmista. Kävimme myös navetassa maidonhakureissulla, mutta lehmä oli jo lypsetty.

Ennen puolta päivää lähdimme taas ajelemaan, tällä kertaa kohti Sorrentoa. Kuten arvata saattaa, Sorrentoonkin johti kapea ja kiemurainen tie, joten matkassa oli monta mutkaa. Pysähtelimme myös matkan varrelle jäävissä kylissä ja ihailimme kauniita maisemia. Sorrentossa veimme auton parkkiin ja lähdimme kävellen katselemaan kaupunkia ja satamaa. Ennen Sorrentoon saapumista olimme poikenneet sen verran reitiltä, että olimme käyneet syömässä pienessä pitseriassa. Pasi söi reilun lautasellisen merenherkkuja ja minä nautiskelin taas lajitelman antipasteja.



Sorrentosta lähtiessä poikkesimme supermarketissa ostamassa eväitä huomiseksi. Kun tulimme kaupasta oli ilta jo pimentynyt emmekä ehtineet kauaksikaan kun alkoi salamoida ja sitten sataa kaatamalla. Olimme ajatelleet syödä joko samassa paikassa kuin päivällä tai sitten läheisessä trattoriossa. Trattorio ei kuitenkaan ollut auki ja etsimme navigoresta toisen paikan. Sinne emme päässeet sateen takia; tie kiemurteli ja kohosi ja lopulta pysähdyimme tienpieleen erään toisen trattorion kohdalle ja syöksyimme sisään.



Kieli oli matkalla kangistunut emmekä saaneet mitään tolkkua ruokalistasta. Onnistuin kuitenkin tilaamaan maittavan vartaan ja lisukkeeksi mozzarellaa ja tomaattia. Päälle taas kupilliset espressoa ja jatkoimme matkaa. Kotimatka ei ollut kuin reilut kymmenen kilometriä, mutta aikaa kului sateisella mutkatiellä toista tuntia ennen kuin olimme vihdoin perillä.

Spagetti con Pomodoro ja Pasin limoncello

Spagetti con Pomodoro Crudo
(Spagetti ja viileä tomaattikastike)

700g spagettia
900g tomaattikuutioita
225g mozzarellaa viipaleina
2 punasipulia viipaleina
1/2 dl vihreitä oliiveja viipaleina
2 rkl capriksia
1/2 dl persiljaa
oreganoa
1-2 murskattua valkosipulinkynttä
suolaa
rouhittua pippuria
0,8 dl extra-neitsytoliiviöljyä
parmesaaniraastetta

Keitä pasta al dente. Laita sillä aikaa muut aineet suureen kulhoon, kaada oliiviöljy päälle ja sekoita. Huuhtele ja valuta spagetti ja lisää kulhoon. Sekoita hyvin. Tarjoa juusto erikseen pöydässä.

(Sophia Lorenin keittokirjasta mukailtu ja hyväksi havaittu)


Pasin limoncello

Limoncello on sitruunalikööri, jota tuotetaan eteläisessä Italiassa erityisesti Napolinlahden ja Amalfin rannikolla mutta myös Sisiliassa ja Sardiniassa. Limoncello tehdään sitruunasta, sokerista, alkoholista ja vedestä. Se tarjoillaan yleensä kylmänä pienistä laseista ruoan jälkeen. Perinteisesti keltaisen liköörin pohjalta on tehty erilaisia muunnoksia, kuten Meloncello.(Wikipedia)

Pasi tekee limoncelloa yleensä kerran pari vuodessa ja tarjoilee sitä sitten kaikissa mahdollisissa illanistujaisissa. Riemu oli suuri, kun Dominiqon resepti paljastui samanlaiseksi. Tässä Pasin alkuperäinen italiasta saatu ohje ja mitat...

15 limoni, sbucciati spessi
2 x 750ml alcol puro
4 tazze zucchero
5 tazze acqua

...ja sitten teko-ohjeet myös suomeksi, jälleen Wikipedian mukaan:

Kymmenen - viidentoista paksukuorisen sitruunan puhdistetut kuoret liotetaan huoneenlämmössä litrassa kirkasta viinaa (esimerkiksi vodkaa) vähintään kaksi viikkoa. Tämän jälkeen kuumennetaan kaksi litraa vettä kiehuvaksi ja sulatetaan siihen 800 grammaa sokeria. Sokeriseoksen annetaan jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Sitruunankuoriuute suodatetaan kirkkaaksi ja sekoitetaan yhteen sokeriseoksen kanssa. Valmis Limoncello pullotetaan sopiviin annospulloihin ja pannaan jääkaappiin kypsymään. Mitä pidempi säilytysaika, sitä hienostuneempi maku. Juoma tarjoillaan aina hyvin jäähdytettynä. Sopii hyvin esimerkiksi jälkiruoka-aperitiiviksi.

Arkkitehtiopiskelija amfiteatterissa

Olimme illalla Roomasta tullessamme tökänneet auton kadun varteen sopivaan koloon ja aamulla täytyi ennen kahdeksaaa lähteä etsiskelemään parkkimittaria. Parkkilappu muistutti suomalaisesta näkökulmasta lähinnä ässäarpaa ja sen ( ne) sai ostaa eräästä kioskista. Samalla reissulla teimme mukavan aamukävelyn ja seurailimme arkea aloittavia koululaisia ja työläisiä. Tänä aamuna paistoi aurinko vaikka sitä emme taaskaan ikkunan puutteesta johtuen nähneet. Pasi kuunteli korva ovessa ja kääntyi takaisin hakemaan sateenvarjoa, kun luuli linnunlaulua sateenropinaksi. Aamiaisella juttelimme lisää Manuelan kanssa paikallisista nähtävyyksistä ja varasimme majapaikan myös viimeiseksi yöksi. Silloin toivomme saavamme kukkahuoneen kylpyammeella!

Tivolista otimme suunnan kohti Pompeita. Matkalla poikkesimme moottoritieltä sen verran, että joimme kahvit Cepranossa. Pompein liikenne oli tukkoista ja kun kaksi miestä alkoi kilvan huitoa meitä parkkiin, ajoimme hätäpäissämme ensimmäiseen. Se parkki tulikin sitten maksamaan kolme euroa tunnilta. Pasi yritti Pompein portilla esiintyä arkkitehtiopiskelijana siinä kuitenkaan onnistumatta. Pulitettuamme normaalin 11 euron pääsymaksun pääsimme tarpomaan historiallisen kaupungin katuja.




Amfiteatterissa söimme eilisten pizzojen loput ja sitten olikin Pompei äkkipikaa katsottu. Jo parkkipaikalta poispääsy antoi esimakua siitä, mitä liikenne tulisi tästä eteenpäin olemaan... Seuraavat 40 kilometriä ja 2,5 tuntia olivat nimittäin elämäni kauheimmat hetket autossa! Myötätunnosta kuskia kohtaan en voinut laittaa silmiä kiinni vaan seurasin koko matkan sydän takoen aivan vierestä vilahtelevia vuoroin autoja, vuoroin kallioseiniä. Näköalat olisivat varmasti olleet mahtavat käärmeenlailla mutkittelevalla vuoristotiellä, mutta kuten sanottu, nautinto oli tästä matkasta kaukana!


Vihdoin illansuussa viimeisen mutkan takaa avautui Agriturismo Serafiina - majapaikkamme Furoressa seuraavien kolmen päivän ajaksi. Isäntäväki otti meidät vastaan sydämellisesti valtavan puhetulvan kera. Domeniqo-isäntä esitteli meille kaikkiaan kolme huonetta, joista saimme valita mieleisemme. Asetuttuamme taloksi lähdimme tutustumaan tiluksiin isännän ja vieraiden Mariarosan ja Sergion kanssa.

Maistelimme ja haistelimme viinirypäleitä, sitruunoita, anista, rucolaa, kaktusta, viikunaa ja joitain tuntemattomia kasveja. Viikunat ja kaktus olivat todella makeita ja herkullisia. Sitruunasta syötiin kuoretkin ohuina lastuina ja sisus viipaleina valkean osan kanssa. Viinitarhaan tutustumisen jälkeen meille esiteltiin myös tomaatti- ja munakoisoviljelmät sekä talon koirat, kanit, vuohet ja lehmät. Näiden antimia saimme myös myöhemmin nauttia...




Illallinen katettiin Serafiinassa kello 20.30 ja se alkoi viinin hakemisella sammioista. Joka pöydästä yksi otti kannun ja meni isännän perässä viinikellariin. Siellä sai valita valko- tai punaviiniä ja sitä sitten laskettiin kannu täyteen. Pöytään katettiin ensin lautanen toisensa perään erilaisia antipastoja, niitä seurasi spagetti pomodore, sitten paistettu juusto ja viimeiseksi vielä tuoreet hedelmät.
Kaiken kruunasi lopuksi vielä kaapin perältä kaivettu limoncello.

Kaikki tiet vievät Roomaan

Ikkunattomasta huoneestamme emme voineet tehdä havaintoja säästä, mutta heti kun avasimme ulko-oven, olimme keskellä kaatosadetta. Nautimme italialaisen aamupalan Manuelan perheen ravintolassa ja varasimme huoneen myös toiseksi yöksi. Sitten lähdimme autolla kohti Roomaa.

Jätimme auton eräälle metroasemalle ja ostimme päivän metroliput ( 3 euroa / henkilö/ päivä). Ensimmäiseksi suuntasimme Vatikaaniin. Kello oli vähän vaille kaksitoista ja toivoimme näkevämme Paavin Pietarinkirkon aukiolla. Ja Paavin kyllä näimmekin, mutta ainoastaan valkokankaalta - hän oli nimittäin pitämässä puhetta muualla maailmassa. Matkalla Pietarinkirkolle joimme kupit espressoa ja minä söin mainion marengin. Kävimme myös kurkkaamassa kappeliin ja kuvasimme sveitsiläisiä kaartilaisia työssään.


Tähän asti oli sateisen aamun jälkeen näyttänyt melko aurinkoiselta ja tuntunut lämpimältä. Kävellessämme Pietarinkirkolta kohti Espanjalaisia portaita saimme tiuhaan tahtiin vuoroin avata ja sulkea sateenvarjoja. Ennen portaita katsastimme myös Pantheolin, Piazza Naovan ja Fontana di Trevin. Ostimme myös pientä evästä, jonka matkan varrella mussutimme.

Espanjalaisilla portailla hetken aikaa lepäiltyämme suuntasimme jälleen metrolle ja metrolta bussilla San Calliston katakombeille. Katakombit kiersimme italialaisen oppaan johdolla ja niin sujuvasti kuin Pasi muuten italiaa puhuukin, niin katakombi-sanasto ei auennut. Tunnelma oli kuin maakellarissa ja vanha klaustrofobiani alkoi nostaa päätään.


Maanpäällä sade oli yltynyt ja seuraavaksi menimme metrolla katsomaan pyramidia. Pyramidilta kävelimme historiallisen Rooman kautta totuuden torvelle ( Bocca della Verita), joka oli kuitenkin tällä kertaa sulkenut sanaisen arkkunsa emmekä siis saaneet vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Jatkoimme matkaa kohti Colosseumia nyt jo osan matkaa nilkkaa myöten vedessä kahlaten. Enää ei erottanut tavallisia portaita vesiputouksista - niin voimalla tuli vettä joka paikassa..


Illan hämärtyessä laahustimme vielä viimeiselle nähtävyydelle banaania mutustellen. Kun olimme kiertäneet Colosseumin ympäri otimme metron takaisin päätepysäkille ja autolle. Pää pyörällä kaikesta päivän aikana nähdystä, vaatteet litimärkinä ja maha nälästä kuristen tulimme takaisin Tivoliin. Kun olimme käyneet suihkussa ja vaihtaneet vaatteet, oli sadekin vihdoin tauonnut.

Nautimme vielä suuret ja herkulliset pitsat samassa paikassa, missä Andrea ystävineen ja perheineen juhli 14-vuotissynttäreitä. Ja taas tämänkin päivän päätteeksi raikui " Tanti auguri a te..."

Mozzarella e Pomodori

Mozzarella e Pomodori - mozzarellaa ja tomaatteja, on helppo ja maistuva antipasto. Italiassa löytyy lähes joka paikassa ruokalistalta, myös nimellä insalata caprese. Sitä paremmin tämä herkku onnistuu, mitä tuoreemmat raaka-aineet ovat käytössä.

Viipaloi kypsät ja kiinteät tomaatit ohuiksi viipaleiksi. Laita tomaattien päälle ohuita siivuja mozzarellaa, koristele tuoreilla basilikan lehdillä ja ripottele päälle oliiviöljyä.

(Sophia Loren: Makuja ja muistoja)

Pää pyörällä Tivolissa

Heräsimme lauantaiaamuna tavalliseen tapaan, mutta sitten alkoi tohina : olemme lähdössä tänään Italiaan, mutta Pasilla on laukku vielä pakkaamatta! Kello 14 oli tavarat kasassa ja viikon Italian reissulle tuli puolet vähemmän kampetta kuin viikonlopuksi Ouluun. Minulla oli mukana vain Heikulta lainattu lentolaukku ja Pasilla pelkkä reppu + taskut täynnä :) Kaasutimme sujuvasti kohti Tamperetta, josta lähti Ryanairin lento ensin Hahnin kentälle Frankfurtiin ja sieltä Ciampinoon Roomaan.

Olimme tehneet lähtöselvityksen netissä ja toiminta Tampereella oli sujuvaa, samoin Hahnissa. Lennotkin menivät mukavasti. Pasi jututti jo Rooman koneessa vieressään istuvaa herrashenkilöä, joka tiesi kertoa, että Roomaa huuhtoo vuosisadan sade. Vesisateessa sitten laskeuduimme Roomaan ja kentällä suuntasimme suoraan Hertzin luukulle. Olimme varanneet viikoksi Ford Fiestan käyttöömme ja se meitä odottikin valmina matkaan. Pasi alkoi kuitenkin heti neuvotella suuremmasta menopelistä ja kuuden euron päivittäisellä lisämaksulla saimmekin käyttöömme Fiat Grande Punton. Hopeanhohtoinen Punto löytyi täpötäydeltä parkkipaikalta ja navigore päälle ja Kyllönen kehiin selostamaan reittiä Tivoliin. En voinut matkalla kuin ihailla Pasin sujuvaa sukkulointia Italian villin liikenteen seassa!

Tivoliin oli matkaa 30 kilometriä ja se meni nopeasti sateesta ja pimeydestä huolimatta. Tivoli on yksi Unescon maailmanperintökohteista ; vanha kaupunki kapeine (yksisuuntaisine!) kujineen, upeine puutarhoinen ja monine villoineen. Olimme varanneet Tivolista ensimmäseksi yöksi huoneen "Bed and Breakfest" - paikasta nimeltään "Fermati che é tardi!"( www.bb-tivoli.it) Kyllönen olisi opastanut perille asti, mutta yksisuuntaisten kujien viidakossa päädyimme ajamaan ympyrää ja lopulta täräytimme auton parkkiin sairaalan eteen ja jatkoimme matkaa kävellen.

Yöpaikka ei osunut silmiin kävellenkään ja aloimme huhuilla neuvoja erään ravintolan takaovelta. Tämä olikin aivan oikea paikka ja hehkeä emäntämme Manuela tupsahti paikalle. Manuela johdatti meidät yöpaikkaamme ja saimme yhden persoonallisista huoneista, "Eedenin". Huone oli pieni, mutta viihtyisä. Vessassa ei ollut ovea ja patja oli melko kuopalla.


Manuela kysyi myös maistuisiko meille pieni iltapala sitten kun olemme hakeneet tavarat autosta. Majoituimme siis ja menimme takaisin Manuelan ravintolaan ( Ristorante Terme di Diana; info@termedidiana.it). Muita asiakkaita ei ollut ja henkilökunta vietti perällä synttäreitä, mutta meille oli katettu upeat antipastot pöytään. Ensimmäinen Italian iltamme päättyi siis viiniä naukkaillen ja maistellen mozzarellaa, oliiveja, papuja, kinkkua, hunajamelonia ja juustoa.