Oliivipuun alta kohti kotia

Tänään on viimeinen lomapäivämme, mutta lento kotiin lähtee onneksi vasta kello 23.10, joten tästäkin päivästä ehtii nauttia vielä täysillä! Aapo ja Pasi olivat jo eilen aamulla käyneet tarpomassa ylhäällä vuoren rinteessä (sillä aikaa kun minä ansiokkaasti toiseksi viimeisen päivän kunniaksi kärvensin itseni altaalla) ja tänään suuntasimme koko porukka yhä ylöspäin.

Vaikka matka rantakadulta tänne ei ollut pitkä niin näimme taas aivan erilaista puolta Plataniaksesta. Alempana talojen pihoilla kasvoi sitruspuita ja vihanneksia, ylempänä viljelmät vaihtuivat oliivipuihin. Monien talojen pihalla kuopsutti myös kanoja ja laidunsi vuohia.

Mitä ylemmäs nousimme sitä kovempi oli kaskaiden siritys, joka peitti alleen kaikki muut äänet. Siihen asti kaikki oli varsin viehättävää, kunnes aivan ylhäällä, mihin tiekin päättyi, kaskaat eivät tyytyneet enää sirittämään, vaan alkoivat kymmenittäin sinkoilla meitä päin. Totesimme saavuttaneemme määränpäämme ja otimme suunnan taas takaisin kohti merenrantaan. Kaikkiaan aamukävelyllemme kertyi mittaa kahdeksan kilometriä. Loppupäivän loikoilimme altaalla ja kävimme vielä viimeisen kerran rannalla.

Kun huone oli luovutettu kello 18.30 lähdimme viereiseen "Oliivipuu" ravintolaan syömään. Vaikka ruoka on ollut erittäin hyvää, oli tämä viimeisen illan ateria kenties kaikista maistuvin. Mahat täynnä oli hyvä suunnata sitten lentokentälle ja aloittaa matka kotiin. Lento oli tunnin myöhässä ja Helsinki-Vantaa odotti meitä vasta 04.30. Lentokoneen ikkunasta lomamme kruunasi mahtava auringonnousu pilvien päältä katseltuna. Alhaalla kentällä olikin sitten harmaata ja sataa tihuutti. Tällä kertaa meillä oli vain kaksi istumapaikkaa, mutta aivan etummaisessa penkkirivissä ja saimme seinään kiinnitettävän sängyn Aapolle. Aapon matka meni siis mukavasti nukkuessa. Itse aion vielä palata tunnelmiin paitsi omien kuvien kautta, myös lukemalla uudestaan Maeve Binchyn "Taverna tähtien alla".

Kilpikonnajahti

Aamupäivällä ajelimme bussilla Hanian laitamilla sijaitsevaan Kreetan suurimpaan lelukauppaan, Jumboon. Kauppa ei tosin vastannut käsityksiäni "upeasta lelukaupasta, jossa käyminen on elämys niin lapsille kuin aikuisillekin", koska se muistutti pikemminkin suurta halpatavarahallia. Valikoimassa oli toki niitä lelujakin, mutta sen lisäksi kaikkea mahdollista muovista alusvaatteisiin. Aikamme kaupassa pörrättyämme ja parissa muussakin laitakaupungin marketissa poikettuamme ostimme vähän eväitä ja lähdimme rauhalliseen tahtiin kävelemään kohti Plataniasta. Aapo nukkui vaunuissa, kun me poikkesimme matkalla rantakahvilaan kahville ja jäätelölle.

Aikanaan pääsimme takaisin hotellille ja uima-altaan virkistäminä suuntasimme uusiin seikkailuihin. Plataniaksen länsipuolella on mereen laskeva joki ja tälle rannalle merikilpikonnat tulevat munimaan kesä-heinäkuussa. Päätimme käydä matkalla syömässä ja sitten auringonlaskun aikaan lähteä rannalle katselemaan ystäviämme kilpikonnia. Emme tosin suhtautuneet kovin toiveikkaasti siihen, että niitä juuri tänä iltana olisi liikkeellä, mutta ajatus oli kyllä kutkuttava. Rantakadun varrella on monia houkuttelevia ravintoloita, mutta päätimme mennä mahdollisimman kauas keskustasta eli lähelle jokea. Vihdoin meidät veti pöydän ääreen Ariadne ( www.ariadnebeach.gr), joka sijaitsi aivan merenrannassa ja juhlavasta kattauksestaan huolimatta oli myös kohtuuhintainen. Emme tosin päässeet nauttimaan merenrantapöydästä vaan voiton vei leikkipaikan vieressä sijaitseva pöytä. Aapo viihtyi ja sai myös seuraa toisista lapsista, jotka innokkaasti avustivat Aapoa liukumäkeen kipuamisessa.

Nautimmekin siis ruuan oikein pitkän kaavan mukaan. Alkuun maistelimme kreikkalaisia viininlehtikääryleitä ja Pasi otti pääruuaksi lammasta, minä pihviä. Tarjoilijan ei ollut myöskään vaikea saada minua houkuteltua minua jälkiruualle. Näiden päälle vielä talon tarjoamat hedelmät ja raki-ryypyt (joista en tosin pääse osalliseksi). Täällä oli rakin lisäksi myös inkiväärilikööriä, joka kuulema oli erinomaista sekin. Hyvissä voimin lähdimme viimein kohti kilpikonnarantaa. Maisema muuttui erinäköiseksi kun tiuhaan rakennettu keskusta etääntyi. Hotelleja oli harvemmassa ja vuoret pääsivät paremmin esille. Tämä oli muutenkin karumpi ranta, jossa allot löivät kovaa. Eläimistä emme nähneet muuta kuin lokkeja, mutta komea auringonlasku kruunasi jälleen tämänkin lomapäivämme.

Paratiisiranta

Jälleen tänä aamuna kökötimme tien laidassa odottamassa bussia. Tällä kertaa määränpäämme oli täysin vastakkaisessa suunnassa, saaren länsipuolella sijaitsevalla Elafonissin rannalla. Elafonissia mainostetaan Kreetan hienoimmaksi rannaksi ja matkaoppaiden lisäksi olimme kuulleet siitä kehuja ja nähneet kuvia omien ystäviemme Kreetan lomilta. Bussi tuli aikanaan ja matka maksoi 8 euroa suuntaansa aikuiselta. Matkan alku tosin ei ollut lupaava, kun jouduimme täpötäydessä linja-autossa seisomapaikoille. Mahan kanssa niin Unkarissa, Yhdysvalloissa kuin nyt täällä Kreikassakin reissanneena täytyy antaa erikoiskiitos unkarilaisille. Vaikka kummallakaan Budapestin reissullamme raskauteni ei ollut vielä näin huomiota herättävä kuin nyt, niin etenkin nuoret nousivat välittömästi niin busseissa kuin metroissakin tarjoamaan istumapaikkaa. Täällä meininki näyttää samalta kuin Suomessa; istutaan penkillä eteenpäin tuijottaen kassi viereisellä penkillä. Parin pysäkinvälin jälkeen meidät kuitenkin ohjattiin pois tästä autosta ja pääsimme perässä tulevaan puolityhjään linja-autoon. Nyt matkanteko muuttui mukavaksi ilmastoidussa nykyaikaisessa bussissa istuskellessa. Ja kahden tunnin jyrkkiä, kapeita vuoristoteitä körötellessä istumapaikka olikin kyllä ehdoton.

Viimein pääsimme määränpäähämme ja silmiemme eteen avautui silmänkantamattomiin valkoista hiekkaa ja turkoosia merta. Rannan edessä olevat koralliriutta ja siitä muodostunut saari takaavat pitkän matalan rannan. Saareen pääsi myös kahlaamalla ja se oli jonkinnäköinen luonnonsuojelukohde - hiekan ottaminen muistoksi oli ehdottomasti kiellettyä. Alussa meitä hätkähdytti rannalla käyvä kova tuuli, joka ei kylläkään muuten auringonottoa haitannut, kuin että kuumuus jäi huomaamatta. Saavuimme perille puoli kahdentoista maissa ja bussi takaisin lähti neljältä. Tällä rannalla olisi kyllä viihtynyt kauemminkin!

Uimamaisteri

Aapon sanavarasto riittää hyvin ilmaisemaan sen, mitä Aapo lomalta odottaa : "ui, ui" ja "vettä". Aamulla heti herättyään Aapo painaltaa terassille, alkaa asetella uimalaseja päähän ja kellukkeita käsiin ja puhkua niihin ilmaa. Hotellistamme löytyy kaksi lastenallasta (jotka olivat yksi kriteeri hotellin valinnassa!), mutta mieluiten Aapo ui aikuisten altaassa (2,1 m vettä). Tuntuu ja näyttää aivan epätodelliselta, että noin pieni mies osaa ja jaksaa oikeasti uida. Yritän välillä ohjata Aapoa reunalle lepäilemään, mutta silloin Aapo vaihtaa pontevasti suuntaa keskemmälle. Jos altaassa pelataan palloa, niin siihen Aapo osallistuu mielellään. Samoin se on hauskaa, kun Pasi heittelee Aapoa ilmaan. Välillä Aapo vain sukeltelee itsekseen. Olen alkanut jo miettiä, monenko metrin uintimatka siihen maisterin tutkintoon vaaditaan...

Jos altaissa polskiminen kyllästyttää, Plataniaksessa riittää merenrantaa. Hotellimme oma ranta on otollinen lapsiperheille. Kapea kiviriutta rajaa rantaan muutaman metrin matalan ja lämpimän "altaan". Meressä Aapo ei ole yhtä rohkea uimari kuin altaassa, vaan askaroi mieluummin lapionsa kanssa. Tuossa matalikossa on mukava vanhempien löhöillä Aapon leipoessa hiekkakakkuja tai kerätessä ja heitellessä kiviä. Matalikossa ui myös pikkukaloja, joita kaupungilla on eräässä jalkahoitolassa altaissa. Altaisiin saa upottaa jalkansa ja kalat tulevat näykkimään kuollutta ihosolukkoa pois. Samaa efektiä olemme odottaneet luonnossakin, tähän mennessä tuloksetta. Muuten päivittäinen vedessä likoaminen kyllä pehmittää niin kyynär- kuin kantapäätkin. Aapon uidessa olen myös hoitanut jalkojani laavakivellä rapsuttelemalla.

Pasi on käynyt muutamia kertoja snorklaamassa, löytämättä mainittavia aarteita. Yhden kerran meressä oli tosin käyty kova kamppailu nyrkin kokoisesta simpukasta, mutta sen oli rapu voittanut ja sekin simpukka jäi saamatta. Myös Aapolle on hankittu omat uimaräpylät. Vauvauinnissa Aapo on jo räpylöitä testaillut ja hyviksi havainnut. Räpylöillä uimapotkuihin tulee lisää tehoa ja uimataidot kehittyvät. Kyllä äiti taitaa todellakin jäädä pian rannalle ruikuttamaan...

Xania

Pasi heräsi (ja herätti minut) tänään jo auringonnousun aikaan. Eilen aamulla ehdin käydä ihanalla aamu-uinnilla tyhjässä altaassa ennen kuin Aapo heräsi. Tänään menin kuitenkin auringonnousua hetken ihailtuani takaisin nukkumaan, mutta Pasi lähti aamulenkille rantaviivaa Haniaan päin seuraillen.

Pasi palasi lenkiltänsä sopivasti kun Aapo heräili ja nautimme kotimaisen puuroaamiaisen omalla terassilla (vaikka ravintolasta leijuikin houkutteleva pekonin tuoksu!). Yhdeksän aikaan nökötimme jo pysäkillä odottamassa bussia Haniaan. Busseja kulkee sinne periaatteessa kolme kertaa tunnissa, mutta käytännön aikataulut määräytyvät kuitenkin niin kaluston, kuljettajan kuin matkustajamäärän mukaan. Meidän ei tarvinut odotella pysäkillä montaakaan minuuttia, kun kulkupeli jo saapui. Paikallisbussit ovat siistejä, tilavia ja hyvin ilmastoituja. Matka Platiniaksesta Haniaan kesti reilun vartin ja maksoi aikuiselta 1,90 euroa.

Hania on Kreetan toiseksi suurin kaupunki, jonka väkiluku on 65 000 asukasta. Haniassa on markkinat joka lauantai ja tiistai ja otimmekin markkinakadun ensimmäiseksi kiintopisteeksemme. Maleksimme sinne verkkaiseen tahtiin ja kävimme matkalla haukkaamassa pita-kebabit perikreikkalaiseen tapaan. Aapo nukahti päikkäreille ja me jatkoimme kulkuamme. Markkinoilta mukaan tarttui tuoreita nektariineja ja kirsikoita, jotka virkistivät mukavasti paahtavassa helteessä.

Kun jatkoimme kulkuamme kohti vanhaa kaupunkia, sai eräs kunnon myyntimies meidät houkuteltua tunnin mittaiselle risteilylle, jonka aikana oli mahdollista myös pysähtyä uimaan ja snorklaamaan. Olemme haaveilleet jonkinlaisesta merimatkasta ja sukeltelusta ja tämä tuli siis kuin tilauksesta. Pasia vaan alkoi lähtöhetkellä harmittaa, kun matkassa ei ole vedenalaista kameraa, jolla saisi ikuistettua myös merimaisemia. Niinpä kun olin jo Aapon kanssa laivassa, näin yhtä-äkkiä, miten Pasi hyppäsi laivaisännän pyörän selkään ja lähti viipottamaan hurjaa vauhtia kohti keskustaa. Ja palasi kylläkin yhtä kovaa kyytiä takaisin, mutta edelleen ilman kameraa. Aapo heräsi sopivasti uimatauolla, mutta uimaan ei meidän perheestä mennyt kuitenkaan muut kuin Pasi.

Vielä vanhaa kaupunkia ihailtuamme otimme suunnan takaisin bussiasemalle. Auto Plataniakseen olikin juuri lähdössä ja hyppäsimme kyytiin. Nyt matkustajia oli enemmäm kuin aamulla ja matka kesti puolisen tuntia. Hotellille palattuamme olimme niin uupuneita koko sakki, ettemme jaksaneet loppuiltana tehdä muuta kuin loikoilla uima-altaassa. Tämänkin päivän kruunasi komea auringonlasku, jota tällä kertaa ihailtiin omalla rannalla.

Pitaleipä

Pitaleipä eli pita on vehnästä leivottu, hiivalla nostatettu litteä leipä. Pitan kaltaiset ohuet leivät ovat vanhimpia leipälajeja ja niitä voidaan paistaa uunin lisäksi millä tahansa kuumalla alustalla, kuten kivellä tai paistinpannulla. Useat pita-laadut kohoavat paistettaessa muodostaen onton taskun, joka voidaan leikata auki ja täyttää. Pitaleipää syödään sellaisenaan aterian ohessa, käytetään syömävälineenä, tai täytetään esimerkiksi kebab-lihalla ja salaatilla tai falafelilla. Pita tunnetaan perinteisenä leipänä esimerkiksi Turkissa, Bulgariassa ja Kreikassa sekä koko Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa.

1. Sekoita lämpimään veteen öljy ja puolet jauhoista, joihin on lisätty kuivahiiva. Vatkaa jauhot hyvin nesteeseen. Lisää suola. Lisää jauhoja taikinaan vähitellen. Vaivaa taikinaa hyvin. Kun taikina on tasaista ja kiinteää, levitä pinnalle kostukkeeksi öljyä. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi.
2. Painele kohonnut taikina kasaan ja jaa 24 osaan. Pyörittele niistä taikinapallot ja anna kohota noin 10 minuuttia.
3. Kauli taikinapallot noin 1/2 sentin paksuiksi, litteiksi ja pinnaltaan sileiksi leiviksi. Sirottele pinnalle vähän leseitä.
4. Paista 225-asteisessa uunissa pellillä uunin alaosassa, kunnes leivät pullistuvat ja alkavat saada hiukan väriä eli 5-10 minuuttia. Leivät pehmenevät, jos kiedot ne kevyesti kostutettuun liinaan.

Määrä	Aines
6 dl	lämmintä vettä
2 tl	suolaa
2 rkl	öljyä
1 rkl	kuivahiivaa
noin 14 dl	hiivaleipäjauhoja (tai puolet sämpylä- tai vehnäjauhoja)
	vehnänleseitä

Taivaanrannan taverna

Plataniaksen läpi kulkee pääkatu, jonka merenpuoli on täynnä hotelleja. Hotellit jatkuvat tasaisena nauhana aina Haniaan asti. Katua reunustavat myös vieri vieressä seisovat ravintolat ja turistikaupat. Koska olemme tämän kadun tallanneet jo muutamaan kertaan päästä päähän, päätimme toisena iltana kavuta yläkaupunkiin, Pano Plataniakseen. Yläkaupunki on rakentunut vuoren rinteelle ja siellä asuvat paikalliset. Lisäksi yläkaupungista löytyy lukuisia ravintolaita, jotka kilpailevat asiakkaista näköalojen, lasten leikkipaikkojen ja erilaisten menujen avulla. Yhä ylöspäin kipuaminen oli hikistä hommaa ja torjuimme matkalla monen sisäänvetäjän kieltämättä houkuttelevat tarjoukset. Erään paljon mainostetun auringonlaskun ravintolan ovella kävimme myös selailemassa ruokalistaa, mutta emme jääneet sinnekään, onneksi. Melkein vieressä sijatsi nimittäin Restaurant Metereon, jossa oli lämmin ja kotoisa tunnelma. Näköalat merelle olivat huikaisevat ja pöydät katettu kauniisti valkoisin liinoin ja ruusuin.

Tänne siis asetuimme auringonlaskua odottamaan ja hyvästä ruuasta nauttimaan. Isäntä kiiruhti heti asentamaan Aapolle syöttötuolia, nosti Aapon siihen ja toi lasillisen tuoretta appelsiinimehua. Tosin koko Plataniasta ei turhaan mainostetan lapsiperheiden paikkana - kaikkialla lapset on huomioitu hyvin ja otetaan ilahtuneina vastaan. Alkuun söimme tsatsikia ja tuoretta leipää, sitten pääruuaksi souvlakit (lihavartaat) kanalla ja possulla. Kaikki maistui erinomaisesti. Tuttuun tapaan talo tarjosi loppuun raki-ryypyt ja makeat leivonnaiset. Ja samaan aikaan se aurinkokin hupsahti mereen.

Hyvästeltyämme paikan isännän lähdimme kävelemään alas kohti hotellia. Joka puolelta tulvi herkullista ruuan tuoksua ja välillä perinteistä musiikkia, välillä moderninpaa. Perjantai-illan kunniaksi pysähdyimme mekin vielä alhaalla rantakadulla hetkeksi yhdelle terassille.

Tsatsiki

Tsatsiki-salaatti

5 prk Kreikan/Bulgarian jougurttia
400 g tuorekurkkua
5-8 valkosipulin kynttä
1 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl oliiviöljyä
suolaa

Valuta jogurtit esim. suodatinpusseilla vuoratussa siivilässä yön yli viileässä. Ylimääräinen neste poistuu. Poista tuorekurkuista kantaosat ja raasta se kuorineen karkeaksi. Lisää 1 tl suolaa ja anna sen huilata 10 min. Valuta seos siivilässä. Hienonna valkosipuli heinoksi ja sekoita kaikki keskenään. Annoksen voi koristella oliiveilla, kurkun kuorikiekuroilla, tuoreetn mintun lehdillä tm. Sopii kalan, lihan ja uusien perunoiden seuraksi.

Tämän ja muita herkullisia reseptejä voi löytää myös osoitteesta www.kreikanystavat.fi

Täydellinen lomakohde!

Olemme viimeksi olleet reissussa toissa kesänä. Silloin molemmilla oli kunnon kesälomat ja takaraivossa ajatus, että reissataan nyt kun se on vielä mahdollista kahdestaan. Ja kyllä tulikin reissattua niin paljon, että tähän mennessä ei ole Aapon syntymän jälkeen edes matkalle lähteminen käynyt mielessä. Tänä kesänä Pasilla on taas kuukauden loma ja samankaltainen ajatus alkoi vallata mieltä - nyt olisi mahdollista lähteä vielä reissun päälle kolmestaan. Aloimmekin ahkerasti etsiä halpoja lentoja ja päädyimme suunnitelmaan, että ensin rentoudumme viikon Sisiliassa ja sitten ennen kotimatkaa käymme Roomassa moikkaamassa Pieron perhettä. Minun passini oli kuitenkin vanhentunut vuoden vaihteessa ja kun aloin sitä viime tingassa uusia, niin uuden passin valmistuttua ei halpoja lentoja ollutkaan enää tarjolla. Matkakuume oli kuitenkin ehtinyt yltyä jo sellaisiin mittoihin, että jonnekin oli päästävä. Ja niinpä poikkesimme tavoistamme ja varasimme äkkilähdön Tjäreborgin pakettimatkalle Kreetalle!

Ja täällä sitä nyt ollaan, oliivipuistaan tunnetulla mytologian täyteisellä saarella. Tarkemmin ottaen matkakohteemme on Platanias, Hanian vieressä sijaitseva pienempi rantakohde. Puhelin herätti meidät aamulla kolmelta ja lastasimme tavarat ja Aapon autoon ja ajelimme Helsinki-Vantaan lentokentälle. Niin lähtöselvitys kuin turvatarkastuskin sujuivat mallikkaasti ja ehdimme vielä ennen ilmaan nousua kello 7.20 juoda kahvit yhdessä Mamun kanssa. Mamun kuoro oli nimittäin sattumoisin lähdössä samana aamuna kello 8.00 kohti Garda-järveä ja kuorofestareita! Aapo nukkui matkan kentälle, mutta sitten ei unta riittänytkään - ennen kuin reilun kolmen tunnin lennon jälkeen kun aloimme juuri valmistautua laskeutumiseen, niin Aapo nukahti sikeästi Pasin syliin...



Lento sujui valvoessakin mukavasti. Aapolle ei omaa paikkaa ollut varattuna, mutta saimme kuitenkin kolme penkkiä käyttöömme. Lentoyhtiö Thomas Cook Airlines Scandinavia muisti myös Aapoa mukavalla eväspussukalla. 11.30 laskeuduimme Haniaan ja pakkauduimme tavaroinemme Tjäreborgin linja-autoon , joka kuljetti meidät reilun puolen tunnin matkan Plataniakseen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja hotellimme SunFamily Menia vastasi kaikkia odotuksiamme. Olimme ottaneet pienen yksiön, jossa on terassi allasalueelle päin. Terassilta voi harpata suoraan uimaan ja vanhemmat voivat mukavasti ottaa aurinkoa Aapon nukkuessa päikkäreitä. Merenrantakin on heti vieressä.



Ennen Aapon päikkäreitä söimme myöhäisen lounaan hotellin ravintolassa ja myös ruoka täytti kaikki toiveet niin hinnan kuin etenkin laadun suhteen! Kävimme vielä vähän altaassa pulahtamassa ennen kuin uni voitti pikku reissaajan. Aapon herättyä lähdimme tutustumaan kävellen Plataniakseen. Pääkadulla oli mukava tallustella ja katsella kaikkea eteen tulevaa ja sitten poiketa jälleen herkullisesti syömään. Kotiin päin palatessamme aurinko ehti jo laskea ja Aapoa haukotuttaa makeasti.




Päätimme kuitenkin käydä vähän huuhtelemassa varpaita ennen Nukkumatin tuloa. Mutta altaan reunallahan Aapo innostui niin ettei meinannut nahoissaan pysyä. Eikä siinä auttanut muu kuin kiskoa uimakamppeet päälle ja pulahtaa porukalla lastenaltaaseen. Aaposta on vauvauinnin vaikutuksesta kehittynyt melkoinen uimamaisteri, joka osaa jo uida porskuttaa kelluikkeilla, hyppiä altaan reunalta, sukellella ja laskea liukumäestä. Ja näitä kaikkia kun oli tarjolla, ei Aapoa olisi millään meinannut saada pois altaasta...huomenna lisää!