Neiti kesäheinä

"Tyttöni on kuin pikkuinen kukka,

mustikkasilmä,

mansikkasuu. 

Auringon paistetta,

pellavatukka,

linnun laulua kaikki muu."

Pääsiäismenu

Tämä pääsiäinen menee meidän perheessä suurimmalta osalta suurin osin raksalla. Tänään päätimme kuitenkin nauttia kunnon pääsiäisaterian koko porukalla.

Lampaan (karitsan valkosipuli-yrttimarinoitua ulkofilettä) lisäksi tarjolla oli naudanpaistia ja sen kanssa

Mokkakastike

2 dl lihalientä

2 dl punaviiniä

2 tl pikakahvijauhetta

1/2 dl aroniahyytelöä

Kiehautetaan noin vartti.

Sitten lisätään

1 dl kermaa

ja kiehautetaan kerran.

Lisäksi söimme salaattia, kananmunia ja 

Mausteperunoita

10 perunaa

pestään ja viipaloidaan.

Kulhoon lorautetaan oliiviöljyä ja sopivasti mausteita.

Perunat saavat marinoitua öljyssä vaikka tunnin,

sitten uunipellille ensin naudanpaistin kanssa

150 asteeseen reiluksi tunniksi

ja sitten vielä karitsan kanssa loppusilaus uunissa

250 astetta vartti.

Jälkiruuaksi nautimme

Hedelmä-Pavlovan

Tee ensin marenkipohja:

4 valkuaista

2,5 dl sokrua

2 tl vaniljasokrua

1 tl valkoviinietikkaa

2 tl maissitärkkelystä

Uunissa 100 astetta noin puolitoista tuntia.

Ennen tarjoilua päälle

2 dl kermavaahtoa

2 prk maustettua rahkaa

1 tl vaniljasokrua

mangoa

kiiviä

karpaloita.

Terveisiä Kyöpelinvuorelta

Palmusunnuntai meni meidän perheessä lasten osalta parvorokkoa parannellessa, eikä Aapo siis päässyt muiden Korppi-kerholaisten kanssa kirkkoon laulamaan eikä virpomaan. 

Hiljaisen viikon edetessä vointi on onneksi kummallakin kohentunut ja olemme päässeet nauttimaan ihanasta kevätauringosta.

Tänään piipahdimme "pääsiäiskaupungissa" eli Riihimäellä sen verran, että haimme Saimi-isomummon junalta. (Ja mummon mukana tuli sellaiset herkut että laskiaisesta alkanut perinteinen karkkilakko päättyi paria päivää ennen pääsiäistä...)

Kun palasimme kotiin, odotti koivussa melkoinen yllätys:

Parkkitalo

"Ja eikun hommiin",

kajauttaa Aapo usein heti herättyään.

Yksi pitkään suunnitteilla ollut homma meillä on ollut parkkitalon rakentaminen.

Nyt kun meillä oli kasassa rakentamiseen tarvittavat neljä talouspaperirullan hylsyä ja tyhjä pahvilaatikko,

oli aika siirtää suunnitelma puheista tekoihin.

Ensimmäiseksi leikkasimme pahvilaatikosta sopivat palaset ja Aapo maalasi ne (sormiväreillä) mustaksi ja talouspaperirullien hylsyt keltaisiksi. Kun ensimmäinen maalikerros oli kunnolla kuivunut, maalattiin vielä valkoisella kulkusuuntaa osoittavat nuolet ja parkkiruudut ja teipattiin ajoluiskat paikoilleen.

Ja sitten vaan autot sisään!

Lumileikkejä ja lukuvinkkejä

 "Koska lasketaan kelkkamäkeä,

kun maassa on lunta ja pakkasta!

Koska lasketaan kelkkamäkeä,

no tietenkin talvella!"

Laskiaisen viettoon otimme jo varaslähdön viettämällä viikon Ukin luona Jyväskylässä. Siellä kelpasi viilettää pulkalla pitkin Laajavuoren rinnettä! Mutta eipä ollut valittamista laskiaissunnuntaina omalla pihallakaan. Eero oli tehnyt komeat liukurimäet ja antanut niille oikein nimet: Suurmäki, Kourumäki, Pikkumäki ja Minimäki.

Yksi Aapon tämän hetken suosikki kirjoista ja leikeistä on Mimmi Lehmä ja Varis. Jujja ja Tomas Wieslanderin kirjat naurattavat aikuistakin, etenkin Lehmä kelkkamäessä.

"Koska hiihdellään pitkin metsiä,

kun maassa on lunta ja pakkasta!

Koska hiihdellään pitkin metsiä,

no tietysti talvella!"

"Koska tehdään taas lumiukkoja,

kun maassa on lunta ja suojäsää!

Koska tehdään taas lumiukkoja,

no tietysti talvella!"

Tai meidän tapauksessa lumimajavia! Toinen kestosuosikki on Inga Mooren Talo metsässä ja sen myötä meillä ei enää asu Puuha-Peteä, vaan Mauno Majava. Jolle täytyi tehdä kaveri pihalle, kun laskiaisena sattui sopiva keli.

Tähän päivään sopii puolestaan Miler Zdenek ja Myyrä ja lumiukko:

"Aina kun lumiukko ja myyrä muistivat toisiaan,

mikä tapahtui tuon tuostakin,

ne vilkuttivat toisilleen.

Näkivätkö ne toisensa niin kaukaa? Hällä väliä!

Ystävysten ei aina tarvitse nähdä toisiaan,

riittää kun toisesta tietää!"

Hyvää ystävänpäivää!

Taikatalvea odotellessa

Aapon kummivanhemmat asuvat Turussa ja olemme jo yhdellä kesälomareissulla poikenneet Naantalissa Muumimaailmassa. Tällä kertaa meidät on kuitenkin kutsuttu Turkuun hiihtolomalle. Myös Muumimmaailma on silloin viikon auki ja Muumit heräävät hetkeksi talviuniltaan.

Olemme alkaneet valmistautua reissuun lukemalla Muumilaakson talvesta. Kun tuo rakentaminen on perheessämme muutenkin ajankohtaista oli luontevaa rakentaa oma Muumitalo. Onneksi en ole turhan ahkera viemään pahveja keräyspisteeseen ja yleensä inspiraation iskiessä sopivaa materiaalia löytyy kaapin täydeltä. Muumitaloon ei tarvitse kuin kaksi pahvinpalaa - koko määräytyy sitten sen mukaan, mitä sattuu löytymään. Ensitöikseni leikkasin toiseen palaseen ovet ja ikkunat:

Viimeisimmästä kirjakerhon esitteestä löytyi Muumien kuvia, jotka  liimasin kurkistelemaan ikkunoista. Lapseni (tyttäreni) tuntien luovuin kaikista ylimääräisistä hienouksista, kuten ikkunaluukuista ja -ristikoista. Samasta syystä vahvistin liimaukset vielä toiselta puolelta roudarin teipillä. Sitten vaan talo tötterölle ja niiteillä kiinni (ja vahvistus samaisella teipillä). Katto kartioksi, sovitus ja oikeaan kokoon leikkaaminen.

Sitten alkoikin Aapolle sopivat hommat. Sormiväreistä löytyi juuri oikea sininen sävy seiniin. Punainen oli valitettavasti päässyt loppumaan, joten Muumit valitsivat kattomateriaaliksi paperin. Katto "maalattiin" puuliimalla ja paperi kiepautettiin paikalleen. Seinien kuivuttua maalattiin vielä ovi ja ikkunan pielet. Teimme myös talolle tukevan alustan. Minä yritin ehdotella lumista maisemaa, mutta Aapo tyrmäsi sen täysin. Aapon lempiväri on nimittäin vihreä!

Vihdoin talo oli valmis ja Muumit pääsivät muuttamaan sisään! Talo syntyi kokonaan kierrätysmateriaaleista ja kun leikit joskus aikanaan on leikitty, talon voi laittaa edelleen kierrätykseen eikä se kuormita sen paremmin ympäristöä kuin täytä kaapeja kotona. Suosittelen!

Pilkille on päästävä!

Mittari on hädin tuskin pakkasen puolella,

taivaalta vihmoo vettä 

ja maassa olevat lumet sulavat uhkaavasti.

Pilkille tekisi miehen taas mieli,

mutta järven jäälle houkutteleva

kevätaurinko antaa vielä odottaa itseään.

Luemme Muumilaakson talvesta

ja katselemme kuvia Tuutikista,

joka on tehnyt avannon jäähän uimalaiturin viereen.

Avannosta pilkistävät tikkaat ja niitä pitkin pääsee

jään alle. Siellä Tuutikki istuskelee kivellä ja onkii.

Ja eikun tuumasta toimeen ja omia talvikalastusvälineitä kehittelemään:

Onki syntyy kepistä, langasta, ongenkohosta ja magneetista,

kaloihin ei tarvitse kuin palan mitä tahansa kotoa löytyvää pahvia. Kalat naputellaan nitojalla täyteen niittejä, jotta magneetti tarttuu niihin,

ja päällystetään sitten foliolla. Koristella voi vaikkapa näin:

Ja sitten karvalakki päähän, portaille istumaan ja odottamaan, nappaako kala!

Hyvää alkanutta vuotta 2013!

Kalaonneahan ei kaiketi tavata toivotella....