Luolaseikkailu

Säätiedotukset ovat pitäneet paikkansa ja tänään oli aurinkokin pilvessä, koska oli viimeinen lomapäivä. Päätimme tehdä vielä retken Budan vuorilla sijaitseville Pálvölgyi laakson tippukiviluolille. Luolaverkosto on löydety vuonna 1904 ja vetonaulana ovat mm. elefantin ja krokotiilin muotoiset tippukivimuodostelmat. Luolaverkostoa on tutkittu jo kaikkiaan 19 kilometriä. Luolille päästäksemme käytimme taas kaikkia kulkuneuvoja. Seitsemän päivän matkalippumme loppui eilisiltana joten tänään ostimme vielä yhden päivän liput. Vuorile lähtevää bussia odotellessa joimme aamukahvit taas yhdessä kauppakeskuksessa. Niitä täällä kyllä on riittänyt joka kaupunginosaan omansa.

Tippukiviluolilla lunastimme lippumme ja päädyimme mukaan unkarinkieliselle kierrokselle. Saimme kuitenkin englannin kielisen A4:sen tueksemme ja siitä tavailimme pääkohdat kierrokselta. Tippukiviluolat olivat hienot mutta lähes tunnin mittainen unkarinkielellä höystetty kiertokäynti 8 asteisessa luolaverkostossa oli kuitenkin ylimitoitettu. Ja niiden elefanttien ja muiden elukoiden erottamnen vaati kyllä melkoista mielikuvitusta ja hyvää tahtoa!



Luolissa seikkaillessa tuli nälkä ja etsiskelimme avointa ruokalaa alhaalta aseman läheltä. Lauantai ei tunnu kovin vilkkaalta päivältä. Ajattelimme ottaa unkarinkielisen yllätysmenuun , mutta sitä ei tarjoiltukaan muuta kuin arkena. Minä päädyin gulassikeittoon. Se ei kyllä näyttänyt yhtä hyvältä kuin Pasin Gellert-kukkulalle nauttima. Pasi otti kananmunalla ja MARROWilla täytetyn wienerleikkeen. Emme kuitenkaan tienneet mitä MARROW on eikä tarjoilijakaan osannut selittää; koputti vain päätänsä. Aloimme arvuuttelemaan onko kyseessä aivot vai eikö sana vain tullut hänelle mieleen. Nyt olisi tarvittu sitä unkarinkielisen ruokasanaston tuntemusta.

Ruokahalu ei kuitenkaan ollut paras mahdolinen kun harmaalla mössölä täytetty annos saapui. Myöhemin sanakirja kertoi, että marrow voi olla joko luuydintä tai kesäkurpitsaa...toivotaan että kyseessä oli jälkimmäinen vaihtoehto. Ruokailun aikana oli alkanut sade ja kun vihdoin kotiuduimme kello kävi jo kolmea ja oli aika alkaa lyödä tavaroita kassiin ja neljän maissa lähdimme metroilemaan ja busseilemaan kohti lentokenttää. Muodollisuudet sujuivat näpsäkästi e-lipuilla ja joimme vielä lähtökahvit ennen kuin Malevin lento Helsinkiin lähti.

Reissu oli kerrassaan onnistunut. Nähtävää riitti, mutta enemmän jäi vielä näkemättä kuin tuli nähtyä. Budapestiä ei viikossa koluta! Nyt vain odotellaan tuloksia työhaastattelusta ja nähtäväksi jää, tuleeko Unkari vielä hyvinkin tutuksi...

Huh hellettä

Tänään oli koko helteisen viikon helteisin päivä. Gellert-hotellin edessä mittari näytti 36 astetta ja olo oli tukala heti ovesta ulos astuessa. Pasilla oli soveltuvuustesti yhdeltä, joten joutui vielä tallaamaan suorissa housuissa, kauluspaidassa ja mustissa kengissä. Lähdin jälleen Pasin kaveriksi seikkailemaan kohti oikeaa paikkaa, jossa psykologi testinsä tekisi. Alue ei ollut kovin kiehtova. Matkalla pysähdyimme syömään hienon näköisessä ihanasti ilmastoidussa italialaisessa ravintolassa ei niin ihanat salaatit. Minulta jäi jopa mozzarella-siivut lautasen reunalle kun maistuivat vähintäänkin oudoilta.

Vaikka tallustimme hitaasti niin olimme perilä jo puolelta. Pasi lähti hieromaan aivonystyröitään testeihin ja minä lähdin etsimän paluureitiä ja mielellään suorinta sellaista Palatinukseen. Matka oli hikinen, mutta taittui vaivattomasti bussilla, trammilla ja toisella bussilla ja tunnin kuluttua vilvoittelin itseäni ihanasti altaassa. Nyt en uskaltanut edes katsoa kuumaan altaaseen päin etten kiehuisi elävältä. Tässä sitä on kyllä juhannussaunaa kerrakseen! Vaikka yritin rasvailla itseäni ahkerasti niin illalla totesin selän palaneeksi.

Parin tunnin kuluttua Pasikin tuli ilmeisen hyvin menneestä testistä ja jatkoimme allaselämää kylpylän sulkemiseen kello 19 asti. Aurinko ei siihen mennesä mennyt pilveen eikä lakannut porottamasta. Lähdimme Casinolle syömään. Sen edessä parveili varmaan tuhat ihmistä jonottamassa vastapäiselle ulkoilmalavalle. Tämänkään tapahtuman luonne ei meille selvinnyt. Casinolla söimme erikoisen annoksen, jossa alla oli taiteltu lettu ja päällä rapsakka ankan rintafile.


Palatinuksella olisi ollut koko yön kestävät allasbileet. Me kävimme vain edessä ihmettelemässä sambaajia ja aidan raosta kurkkimassa allasmeininkiä valoineen ja dj:neen. Vaikka päivän auringonotto alkoi jo painaa niin viimeisen illan kunniaksi lähdimme vielä Oopperan ja kävelykadun suuntaan käveleskelemään ja katselemaan tunnelmia. Nyt kaikki terassit oliva täynnä ja tunnelma riehakas!

Melkein formularadalla

Tänään taas suunta kohta Kiinatoria. Matka oli tietenkin monivaiheinen. Kulkeminen julkisilla on helppoa ja melko sujuvaa. Metrolla matka taittuu nopeasti, mutta bussista ja trammista on mukavampi katsella maisemia. Moniin paikkoihin on matkustettava näillä kaikilla. Ensimmäinen etappi tänään oli jalkapallostadion. Tälle viikolle ei satu mitään pelejä, joten tosi tunnelmaa emme pääse haistelemaan. Täälläkin oli lipputoimisto ja sen ikkunassa jopa mainos kaipaamastamme Kaiserin keikasta ( emme kumpikaan tunne koko bändiä emmekä ole koskaan kuunnelleet sen musiikkia vaikka nyt pakonomaisesti lippuja metsästämmekin. Paikka Puská stadionilla olisi kuitenkin hieno ja showta mainostettiin sekä musiikin että efektien puolesta näyttäväksi kokemukseksi). Täällä selvisi, etä tietomme oli ihan oikea, mutta perjantain keikka olikin peruttu.

Helle oli polttava kun vihdoin pääsimme Kiinatorille ja kyseinen tori aivan armottoman kokoinen. Mitään varsinaisesti kiinalaista silkkiä tai muuta ylellisyyttä emme löytäneet mutta sitäkin enemmän kelloja, hajuvesiä, farkkuja, urheiluvaatteita... Kaikki ilmeisesti Siperian rataa myöten tänne tuotavia piraattituotteia. Aiemmin olemme syöneet kaikkea eteentulevaa ennakkoluulottomasti ja juoneet kraanavettä hyvällä halulla. Kiinatori ei kuitenkaan kutsunut ruokailemaan vaan torikeikan jälkeen söimme tylsästi ja turvallisesti Mäkkärissä. Ketsupit eivät kuulu täällä aterian hintaan vaan ovat tiskin alta ostettavaa ylellisyyttä.

Kotona on helppo pistäytyä loistavan sijainnin ansiosta ja siellä taas piipahdmme ennen kuin päätimme harjoittaa myös vähän junamatkailua maaseudulle ja lähteä katsoman elokuista formulakisojen näyttämöä Hungaroringiä. Juna kohteeseen lähti punaisen metron päätepisteestä Örs vezèr tereltä. Täältäkin löytyi yllättäen kauppakeskus, Arkadia. Tämä on minun suosikkini; iso mutta kuitenkin inhimillisen kokoinen ollakseen mielenkiintoinen. Edelliset ovat jo lamauttaneet ovelle kymmenillä erisuuntiin ja kerroksiin lähtevillä käytävälabyrinteillään. Täällä ollessamme Pasi sai myös mieluisan puhelun - huomenna on sonnustauduttava soveltuvuustesteihin!

Hetken lippujamme ihmeteltyään junalaiturilla päivystävät konduktöörit päästivät meidät peremmälle ja viittoivat oikeaan junaan. Jyskyttelimme aikamme ja napostelimme vadelmia ja kirsikoita, joita asemalla kaupittelevilta mummoilta olin ostanut. Ja eväitä tällä reissulla tarvittiinkin. Viimein eräällä potentiaaliselta kuulostavalla asemalla hyppäsimme junasta ja tupsahdimme mukavaan maalaismaisemaan. Asemaravintolan pitäjä kertoi että radalle on matkaa 4 km ja lähdimme suuntaamaan pärinää kohti.


Ensimmäisen tien varrelta löytyi bussipysäkki ja jäimme toiveikkaine odottamaan bussia. Bussi tuli ja me hyppäsimme kyytiin. Ajoimme pari pysäkkiä eteenpäin, totesimme siellä olevan leirintäalueen formulalippuineen, emme jääneet pois ja bussi kääntyi paluumatkalle. Rata jäi näkemättä ja me jäimme pois bussista taas eri asemalla. Kävelimme vähän matkaa takaisin päin syömään pitsat hikisessä ilmassa hikisessä ravintolassa. Ruokalistasta oli hyvä opiskella vähän kieltä - vaikka myöhemmin selvisi että se ei olut tarpeeksi...

Junamatka kotiin otti vielä aikaa. Lipuntarkastajan naamasta näki, että lippumme eivät kuitenkaan kelvanneet tälle linjalle mutta englantia puhumattomana hän joutui jättämään asian sikseen. Kotona kaaduimme suoraan sänkyyn.

Palatinuksen aalloissa

Aamulla oli tarkoitus lähteä katsastamaan idän ihmeitä Kiinatorille. Matkalla päätimme kuitenkin poiketa Deak Térin turisti-infossa kyselemässä lippuja Kaiser Chiefsin (oletetulle) perjantain keikalle. Turisti-infoaja ei tiennyt lipuista mitään, mutta neuvoi meidät lipputoimistoon. Kun olimme muutamaan kertaan ravanneet neuvotun kadun edestakaisin niin lipputoimisto löytyi musiikkikaupan perukoilta. Lipputoimistoa emännöivä vanhempi nainen ei löytänyt listoiltaan keikkaa eikä unkarinkielisestä mutinasta päätellen uskonut sellaista olevankaan. Lopputulos, johon hän päätyi, oli että keikan on täytynyt ola jo edellisviikolla. Tähän meidän oli tyytyminen kieltä taitamattomina.

Päivä olikin jo puolessa välissä eli nyt oli Budapestissäkin jo aamiaisaika. Olimme jo eilen kotimatkalla bonganneet täydellisen aamiaispaikan ja nyt suuntasimme sinne. Nautimme myöhäiseksi aamiaiseksi tai paremminkin sopivasti lounaaksi unkarilaisen munakkaan suoraan pannusta ja lisäksi hyvää capuccinoa ja tuoretta mehua.

Aamiaisen vahvistamina ja helteen houkuttelemina päätimme unohtaa Kiinatorin ja lähteä jälleen Margitinsaarelle, tällä kertaa Palatinus-kylpylään. Palatinuksessa riittää loistokkaita altaita lämpimistä terveysaltaista aaltoaltaaseen. Tavallista uima-allasta ei ole vaan joka altaassa lirisee, pulisee tai pulputtaa jonkinlainen putous, suihku tai pore.

Palatinukseen meneminen oli hyvä ajatus ja sinne päästyämme olikin ihana pulahtaa virkistävän veteen, välillä maata kuuman altaan keskellä korokkeella, nauttia virvokkeita ja tietenkin myös polttaa itsensä siinä sivussa...Innokkaan pulikoimisen jälkeen kävimme kotona vaihtamassa varusteet ja lähdimme sitten taas Budan puolelle Linnavuorelle. Linnavuori jakaantuu kahteen osaan - eteläpäässä on Kuninkaanlinna ja pohjoispäässä Vanhakaupunki

Kesäkuun puoliväli ei selvästi ole mikään turistiaika Budapestissä, koska missään ei ole ollut tungosta, jonoja eikä väenpaljoutta. Vanhassa kaupungissakin saimme kulkea aivan kahdestaan. Jopa niin kahdestaan että ei huvittanut mennä tyhjään ravintolaan syömään. Palasimme bussilla takaisin alas Moszkva térin aukiolle. Täältäkin suunnalta kaupunkia löytyi valtava kauppakeskus - Mammut I ja II. Me löysimme kuitenkin sen liepeiltä hyvän ruokapaikan ja nautimme herkkuillallisen elävän musiikin tahdissa.

Varhainen aamiainen ja myöhäinen kylpiäinen

Heräsimme ennen kukonlaulua tai tässä tapauksessa oopperan alkua. Vaikka kotona on kokkausmahdollisuudet niin päätimme lähteä aamiaiselle kaupungille. Kävelykadulla ei näkynyt ristinsielua, terassit olivat kiinni ja tuolit kasattu seinän vierelle. Kello ei ollut vielä kahdeksaakaan ja keksimme, että Kauppahalli jos mikä, on aamuvirkuille paras paikka. Kauppahalli löytyi, mutta vilskettä sielläkään ei ollut, saatikka sitten tuoretta kahvia tai croisantteja. Vielä lannistumatta suunnistimme Pestin pää-kävelykadulle, Vaci utcalle.Tunnelma täälläkin oli yhtä kuollut kuin kotikulmilla. Harvoissa avonaisissa kahviloissa väsyneet tarjoilijat pudistelivat surullisina päitään ja kertoivat aamiaistarjoilun alkavan kymmeneltä.

Mahat jo kuristen otimme suunnan kohti kotia, kun yllättäen törmäsimme kahvilaan , joka lupasi aamiaista jo tähän aikaan. Eurocafesta siis saimme cappuccinot ja toastit, mutta herkkuaamiaista tämä ei vastannut. Ja Pasi meinasi saada tarjoilijasta riippumatta kaikki pöydän antimet syliinsä. Aamupalareissu oli sen verran rankka että kotona otimme pikku lisäunet ja sitten lähdimme kohti Kaupunginpuistoa. Ei kuitenkaan suoraan vaan ensin pyörähdimme Nyugatin asemalla. Sen vieressä sijaitsee ilmeisesti Budapestin suurin West Endin kauppakeskus, jossa emme kuitenkaan kauaa viihtyneet. Täältä tuntui löytyvän myös Budapestin ainoa posti. Kortteja kyllä kaupitellaan joka kojussa, mutta postimerkkejä ei myydä kuin posteissa, joita ei siis tunnu olevan kuin yksi koko kaupungissa!

Ennen Kaupunginpuistoa on Sankarten aukio, jonka keskellä kohoaa Millenium-muistomerkki. Sen huipulla on 36-metrinen arkkienkeli Gabrielin patsasta kannatteleva pylväs. Pylvään jalustalla ratsastavat ruhtinas Arpad ja unkarilaiset heimopäälliköt ja sen molemmilla puolilla kaartuvien pylväsrivien patsaat esittävät historian merkkihahmoja. Patsaan edessä on tuntemattoman sotilaan hauta ja aukion vastakkaisilla puolilla komeilevat Taidepalatsi ja Taidemuseo.

Taidepalatsin edessä tapahtui nyt jotain televisioinnin arvoista, mutta me emme tunteneet haastateltuja hahmoja emmekä ymmärtäneet tapahtuman luonnetta. Sankarten aukion takana on valtava Kaupunginpuisto, jossa voi käydä kävelyllä, piknikillä, soutelemassa, eläintarhassa, museoissa, huvipuistoissa. Puisto on noin sadan hehtaarin kokoinen, joten lääniä riittää. Me suunnistimme kuitenkin nyt eläintarhaan. Eläintarha on perustettu 1866 ja on maailman vanhimpia. Eläimiä riittää tietenkin maailman joka kolkalta, mutta meitä kiinnostivat eniten norsut, virtahevot ja sarvikuonot sekä tietenkin toteemieläimemme pingviinit ja kilpikonnat.

Eläintarhassa ollessamme aamusella vallinnut pieni pilvipeite hävisi ja helle oli jälleen paahtava. Päätimme karistaa eläintarhan pölyt jaloistamme, hakea uimakamppeet ja lähteä tutustumaan myöskin Kaupunginpuistossa sijatsevaan Széchenyin kylpylään. Se lukeutuu Euroopan suurimpiin ja siellä on lukuisia erilaisia sisäaltaita väliltä 20-78 astetta ja mahtavia ulkoaltaita. Yhdessä kuumassa ulkoaltaassa vanhat miehet pelaavat sakkia vedessä!

Tämäkin kylpylä oli jälleen kokemisen arvoinen ja tuntui todella ylelliseltä ja rennolta loikoilla altaan reunalla 30 asteen helteessä tai altaassa saman lämpöisessä vedesä. Kun taivaalle alkoi kerääntyä pilviä niin lähdimme pois. Sankarten aukiolle oli pysytetty valtava lava, jolla harjoitteli kuoro, solisteja sekä orkesteri. Katselimme hetken harjoituksia ja kävimme vielä kurkkaamassa ajan Taidepalatsin takana sijaitsevasta maailman suurimmasta tiimalasista. Sitten kotiin kokkaamaan ja nukkumaan.

Työhaastattelusta Gellertin kukkulalle

Tänään oli matkamme varsinainen syy, eli Pasin työhaastattelu Ericssonilla. Lähdimme etsiytymään Budan puolelle ajoissa, mutta reitti oli helppo ja kaikki pelit kulkivat niin kuin pitikin. Olimme näköetäisyydellä Ericssonista jo vartin yli kymmenen, kun haastattelu oli yhdeltätoista.Joimme espressot lähikuppilassa ja sitten Pasi halusi taittaa viimeiset metrit linja-autolla. Sitäpä sitten odoteltiin melkein kymmentä vailleen asti. Kun bussi vihdoin tuli, matka oli niin lyhyt, että ensimmäinen pysäkki meni jo ohi kohteen... Ekalla mahdolliselle pysäkillä pois ja täyttä ravia takaisin päin ja tasan oikealla kellonlyömälä Pasi oli ala-aulassa valmiina haastatteluun.

Minä lähdin tallustamaan läheiseen Eurocenter-ostoskeskukseen ja löysin sieltä kampaamon, jossa oli sopivasti vapaita aikoja. Olin vasta kuivauspenkissä kun Pasi jo tuli onnistuneen haastattelun jälkeen! Nyt sitten odotellaan mahdollista kutsua seuraavalle kierrokselle...

Kävimme ostarin yläkerrassa paikallisten suosimassa lounaspaikassa syömässä kesäkeittomaiset hernekeitot. Täksi päiväksi oli luvattu ukkosta. Sitä ei kuitenkaan tullut, mutta ilma oli kostean hikinen. Matka tänne taittui niin vaivatomasti, että lisäsimme vähän haastetta ja vaihdoimme reittiä paluumatkalla. Tämä reitti ei ollutkaan yhtä suora ja nopea, mutta pääsimme kuitenkin viimein Ò utcalle vaihtamaan kevyempää päälle ja huilaamaan hetkeksi ilmastoinnin hurinassa.

Illan koittaessa ( muttei juuri viiletessä) päätimme lähteä katselemaan, miltä Budapest näyttää Gellertin kukkulalta käsin. Gellertvuori kohoaa Budan puolella noin 140 metrin korkeuteen kohtisuoraan Tonavan rannasta. Ennen sinne pääsyä piti löytää Móricz Zsigmond Kör tér ja sieltä lähtevä pikkubussi. Vaikka pelkkä paikannimien lausuminen riittää jo uuvuttamaan turistin, niin kaikki kuitenkin löytyivät. Pelkän kartan avulla puolet paikoista olisi voinut kyllä jäädä näkemättä, mutta gps ja sen avulla taitavasti suunnistava Pasi olivat suurena apuna!

Bussilla pääsi melkein kukkulan huipulle, mutta käveltävää silti riitti yhdelle illalle aivan tarpeeksi. Näkymät perillä kuitenkin palkitsivat kaikki vaivat! Aivan kukkulan huipulla kohoaa kaikkialle kaupunkiin näkyvä Vapautuksen muistomerkki ja ylimpänä on Sitadelli linnake. Sitadellissä toimii myös ravintola ja sinne parkkeerasimme auringonlaskua odottelemaan. Auringon laskettua ja valojen sytyttä kaikkialle kaupunkiin ja Tonavan rannoille maisemat muuttuivat, jos mahdollista, vielä upeammiksi.

Huoneisto kahdelle Pestissä

Sunnuntaiaamuna heräsimme ilman herätystä normiaikaan seiskalta lomasta piittaamatta. Olimme ensimmäiset innokkaat notkuvien aamiaispöytien ääressä. Ensimmäisen kattauksen jälkeen Pasi lähti testaamaan saarta kiertävää juoksubaanaa ja vähän myöhemmin minä lähdin kävellen vastaan. Hiki oli jo armoton pienen piipahduksen jälkeen. Palasimme aamiaispöytään ja sitten vielä kylpylän palveluista nauttimaan ennen kuin huone täytyi luovuttaa ja lähteä etsimään seuraavaa majapaikkaa Pestin puolelta.


Ennen saarelta lähtemistä kävimme vielä ihastelemassa japanilaista puutarhaa ja sitten syömässä Casinolla. Härän carpassio ja ankanrintasalaatti maistui runsaasta aamiaisesta huolimatta!Lounaan jälkeen oli aika vaihtaa maisemaa ja bussi, trammi ja metro kuljettivat meidät sujuvasti Ò utcalle, josta olimme vuokranneet tilavan kaksion ensi lauantaihin asti. Asunto vastasi kaikkia odotuksia. Uuden hissitalon kolmas kerros, parveke sisäpihalle, ilmastointi, erilliset vessa ja kylppäri, hyvin varusteltu keittiö, olkkari musiikki- ja muine vehkeineen ja tilava makuuhuone.

Minnepä täältä lähtisi - kävimme kuitenkin illalla läheisellä kävelykadulla katselemassa ja syömässä unkarilaiset pihvit paahdetulla sipulilla Menza-ravintolassa. Ò utca ja asuntomme sijatsevat kivenheiton päässä kahdestakin metroasemasta ja äänenkantaman päässä Budapestin oopperasta. Aarioita ei tarvitse lähteä paljon parveketta kauemmas kuuntelemaan!

Saapuminen Margitinsaarelle

Lento Budapestiin lähti lauantaiaamuna Helsinki-Vantaalta kello 9.50 ja sujui meidän osaltamme lähes kommelluksitta ( = auto saatiin parkkiin, tavarat koneeseen ja online tsekkauskin tehtyä ja juuri ja juuri ehdittiin lennolle...)Pientä säätämistä ja kaupankäyntiä vieruskavereiden kanssa vielä koneessa niin saatiin mieluisat istumapaikatkin ja matka saattoi kunnolla alkaa. Lennon aikana ehti hyvin lueskella Budapest-kirjasta ja miettiä minne sitä ollaan matkalla.

Budapestin lentokentällä tulvahti vastaan armoton helle!Laukutkin tulivat perille ja melko helposti löytyi oikea bussi, sitten oikea metro ja sitten vielä trammi ja vihdoin olimme perillä keskellä Tonavaa sijaitsevalla Margitinsaarella. Margitinsaari on kaksi kilometriä pitkä ja leveimmästä kohdastaan vain sata metriä leveä. Autoilu on saarella kielletty ja se on lähes kokonaan muutettu nurmikoiksi ja puistoiksi. Saarella on kaksi hotellia, joista vanhemmassa, Danubius Grand Hotel Margitszigetissä, majailimme ensimmäisen yön Ericssonin laskuun. Meidän hotelli oli rakennettu vuonna 1893 ja yhdistetty tunnelilla uudempaan kylpylähotelli Thermalin.

Lauantai-iltapäivä kuluikin rennosti kylpylähotellin palveluita hyödyntäen. Alkuun loikoilimme ja uimme kattoterassilla paahtavassa auringonpaisteessa.Olo oli aivan epätodellinen - ei tietoa maasta eikä kellonajasta! Lopuksi testailimme sisällä höyrysaunaa, kuuma-altaita ja kylmää kahluuallasta. Kuuma-altaiden veden luvattiin parantavan kaikki vaivat hengitystiesairauksista reumaan, joten toivottavasti Suomesta seurannut flunssakin jäisi tänne.

Innokkaan kylpemisen jälkeen sonnustauduimme melkein parhaisiimme ja lähdimme katselemaan saarta, tarkoituksena mennä syömään keskellä saarta maamerkkinä kohoavaan kahdeksankulmaiseen vesitorniin. Vesitornin vieressä ulkoilmateatterissa pidetään kesäisin konsertteja ja ooppera- ja balettiesityksiä. Koko saarta kiertää kävelytie ja ihanan pehmeä juoksumatto. Lenkkeilijöitä riitti lauantai-iltana vielä kahdeksan aikaan tungokseen asti. Matkalla vesitornille kävimme katsomassa 1200-luvulta peräisin olevia Dominikaaniluostarin raunioita.

Vesitornin ravintola ei kuitenkaan ollut auki ja lipunmyyjien mukaan saarella ei ollut muutakaan ravintolaa. Palatinus-kylpylän edestä löytyi grillikahvila, josta tilasimme laskiaispullaa muistuttavat hampurilaiset ja jälkiruuaksi maailman suurimman hattaran.Mahat mukavasti pullollaan ( etenkin minulla) lähdimme maleksimaan saarta kiertävää tietä pitkin ja päädyimmekin kiertämään koko saaren. Ja saarelta löytyi myös tasokas ravintola Casino - siitä lisää huomenna!

Hotellihuoneessa oli pakko hyödyntää vielä kylpyammekin, ihan kuin ei olisi jo koko päivää kylvetty!