Luolaseikkailu

Säätiedotukset ovat pitäneet paikkansa ja tänään oli aurinkokin pilvessä, koska oli viimeinen lomapäivä. Päätimme tehdä vielä retken Budan vuorilla sijaitseville Pálvölgyi laakson tippukiviluolille. Luolaverkosto on löydety vuonna 1904 ja vetonaulana ovat mm. elefantin ja krokotiilin muotoiset tippukivimuodostelmat. Luolaverkostoa on tutkittu jo kaikkiaan 19 kilometriä. Luolille päästäksemme käytimme taas kaikkia kulkuneuvoja. Seitsemän päivän matkalippumme loppui eilisiltana joten tänään ostimme vielä yhden päivän liput. Vuorile lähtevää bussia odotellessa joimme aamukahvit taas yhdessä kauppakeskuksessa. Niitä täällä kyllä on riittänyt joka kaupunginosaan omansa.

Tippukiviluolilla lunastimme lippumme ja päädyimme mukaan unkarinkieliselle kierrokselle. Saimme kuitenkin englannin kielisen A4:sen tueksemme ja siitä tavailimme pääkohdat kierrokselta. Tippukiviluolat olivat hienot mutta lähes tunnin mittainen unkarinkielellä höystetty kiertokäynti 8 asteisessa luolaverkostossa oli kuitenkin ylimitoitettu. Ja niiden elefanttien ja muiden elukoiden erottamnen vaati kyllä melkoista mielikuvitusta ja hyvää tahtoa!



Luolissa seikkaillessa tuli nälkä ja etsiskelimme avointa ruokalaa alhaalta aseman läheltä. Lauantai ei tunnu kovin vilkkaalta päivältä. Ajattelimme ottaa unkarinkielisen yllätysmenuun , mutta sitä ei tarjoiltukaan muuta kuin arkena. Minä päädyin gulassikeittoon. Se ei kyllä näyttänyt yhtä hyvältä kuin Pasin Gellert-kukkulalle nauttima. Pasi otti kananmunalla ja MARROWilla täytetyn wienerleikkeen. Emme kuitenkaan tienneet mitä MARROW on eikä tarjoilijakaan osannut selittää; koputti vain päätänsä. Aloimme arvuuttelemaan onko kyseessä aivot vai eikö sana vain tullut hänelle mieleen. Nyt olisi tarvittu sitä unkarinkielisen ruokasanaston tuntemusta.

Ruokahalu ei kuitenkaan ollut paras mahdolinen kun harmaalla mössölä täytetty annos saapui. Myöhemin sanakirja kertoi, että marrow voi olla joko luuydintä tai kesäkurpitsaa...toivotaan että kyseessä oli jälkimmäinen vaihtoehto. Ruokailun aikana oli alkanut sade ja kun vihdoin kotiuduimme kello kävi jo kolmea ja oli aika alkaa lyödä tavaroita kassiin ja neljän maissa lähdimme metroilemaan ja busseilemaan kohti lentokenttää. Muodollisuudet sujuivat näpsäkästi e-lipuilla ja joimme vielä lähtökahvit ennen kuin Malevin lento Helsinkiin lähti.

Reissu oli kerrassaan onnistunut. Nähtävää riitti, mutta enemmän jäi vielä näkemättä kuin tuli nähtyä. Budapestiä ei viikossa koluta! Nyt vain odotellaan tuloksia työhaastattelusta ja nähtäväksi jää, tuleeko Unkari vielä hyvinkin tutuksi...