Riisipuuro on yksi lempiruuistani muulloinkin kuin jouluna, ja erityisesti jouluna. Jouluna se ei kuitenkaan ole pelkkä puuro, vaan perinne, joka yhdistää ystävät! Joulukuussa 1999 asuin pienessä 24 neliön yksiössä, mutta tilanpuute ei joulumieltäni eikä -valmisteluja rajoittanut. Eräänä iltana kutsuin kaksi ystävääni luokseni syömään riisipuuroa. Ja sen jälkeen olemme syöneet puuroa joka ikinen vuosi yhdessä, tosin ruokailijoiden määrä on perheiden kasvaessa yli triplaantunut.
Tätä nykyä minä en keitä puuroa joka kerta, vaan myös Hansu toimii vuoroin emäntänä. Koska nyt oli juuri sellainen vuosi, minä vein puurojuhliimme ainoastaan karpaloisen juustokakun (yleensä teen tätä vasta joulun jälkeen pakastimen perälle unohtuneista piparitaikinoista)
250 g pakastepiparkakkutaikinaa
2 kananmunaa
2,5 dl sokrua
400 g maustamatonta tuorejuustoa
200g pakastekarpaloita
päälle 200g ranskankermaa,
tomusokeria ja koristeluun karpaloita
Piparkakkutaikina kaulitaan ja laitetaan irtopohjavuoan pohjalle.
Munat ja sokeri vaahdotetaan ja tuorejuusto ja karpalot sekoitetaan mukaan.
Kaadetaan pohjan päälle ja paistetaan uunin alatasolla 175 asteessa 45 minuuttia ja sitten sammutetaan uuni ja annetaan kakun tekeytyä puoli tuntia.
Jäähtyneen kakun päälle laitetaan ranskankerma-tomusokeri(noin ruokalusikallinen)-seos ja koristellaan karpaloilla.
Lisäksi nautin riisipuuroa lippukuntamme joulujuhlissa ja nyt kotiäitivuosina on tullut tavaksi syödä useammat puurot ennen joulua muiden äitien ja lasten kanssa päivisin kyläillessä. Tänä vuonna kokeilin puuron keittämistä puuhellalla ja hyvin onnistui.
Tänään, mukavien puurojuhlien jälkimainingeissa, olen erityisen onnellinen hyvistä ystävistä, jotka ovat kulkeneet kanssani jo pitkän matkaa:
Hansusta ja Saikusta, jotka olen tuntenut sudenpennuista asti;
Katariinasta, joka on ikiystäväni ja Aapon kummi;
Heikusta, jonka kanssa selvitään mistä vain;
Jopesta, jonka kanssa on opiskeltu yhdessä ammattiin, mutta opittu siinä sivussa paljon (ehkä enemmän) kaikkea muutakin ja joka on Liinun kummi.
Sekä niistä ystävistä, jotka olen saanut lasten myötä:
Hannasta, jonka kanssa olemme jakaneet ensi hetket esikoisten äiteinä;
Lotasta, jonka kanssa on eletty arkea ja juhlaa ja joka on erityisen hyvä tekemään arjesta juhlaa;
Jennistä, jolta saan säännöllisesti korvaamatonta vertaistukea ja aina pyydettäessä pätevää tukea asiaan kuin asiaan;
Minnasta, josta tuli toisen lapsen äiti yhtäaikaa kanssani;
Päivistä, jota tapaan aivan liian harvoin;
Liinusta, jolta haluaisin oppia lisää lempeyttä
ja Mervistä, jonka kaltainen äiti haluaisin itsekin olla!
