Erilainen joulu

Tämän enkelin ostin äidille joululahjaksi Gran Canarialta jouluna 1996, jossa olin matkalla ystäväni Miian kanssa. Matka oli ollut onnistunut, mutta paluu kotiin sopivasti aatonaattona tuntui myös mukavalta. Vaikka valtavan kokoisia joulutähtiä kasvoi luonnossa, joululaulut raikuivat, joka kadunkulmassa oli upeita seimiä ja liikenneympyrässä joulupukkeja rekineen, ei mieli tuntunut jouluiselta 30 asteen helteessä. Huoneet täytyi luovuttaa aatonaattona heti aamutuimaan ja koska lento lähti vasta iltapäivällä, meillä oli pitkä päivä aikaa nauttia viimeisistä auringonsäteistä hotellin uima-altaalla.

Leppoisan auringonoton rikkoi pian huhu, joka alkoi kiertää altaalla – Kymppi-Matkat oli tehnyt konkurssin. Kohta huhu osoittautui paikkaansapitäväksi, kun opas tuli ilmoittamaan, että lähtömme kotiin viivästyisi ainakin iltaan, mahdollisesti yöhön tai jopa seuraavaan päivään. Pontevina tyttöinä lähdimme heti vaatimaan huonettamme takaisin ja sen kyllä saimmekin. 

Äitini oli Suomessa jo tilanteen tasalla ja evästi meidät heti kokeneen matkailijan syvällä rintaäänellä: matkaoppailla on vararahasto paikan päällä  tällaisten tilanteiden varalle ja matkatoimisto tarjoaa varmasti illalla kunnon ruuat ja korvaa muutenkin aiheutuneet harmit. Niinpä lähdimme tyytyväisinä tuhlaamaan viimeisetkin rahamme tuliaisiin. Illan suussa olimme jo todenneet moneen kertaan, että Kymppi-Matkoilla ei mitään vararahastoa ollut ja niinpä viimeinen lomailtamme päättyi nälkäisissä tunnelmissa.

Jouluaattoaamuna istuimme aamun sarastaessa huoneistomme parvekkeella ja mutustelimme viimeisiä suolatikkuja ja yritimme mielikuvituksen voimalla muuttaa niitä piparkakuiksi. Sitten alkoi pitkäksi venähtänyt kotimatkamme. Lento sujui kommelluksitta, kunnes koneessa alkoi liikkua uusi tieto – Helsinki-Vantaa sulkeutuisi jouluaattona kello 18 ja mikäli emme ehtisi sinne niin joutuisimme laskeutumaan Tukholmaan. Ajatus joulunvietosta läntisen naapurimaan kentällä ei tuntunut ratkiriemukkaalta.

Laskeuduimme kuitenkin kotimaan kamaralle kello 17.55 ja saimme laukut nopeasti tyhjyyttä kaikuvassa terminaalissa. Olimme vahingosta viisastuneet emmekä enää uskoneet oppaan vakuutteluja siitä, että mikäli menisimme omalla kustannuksellamme Helsingistä Lahteen taksilla, niin se hyvitettäisiin myöhemmin. Viimeiset bussit olivat nimittäin jo vuoronsa ajaneet.

Jälleen pontevan puolensa pitämisen jälkeen meille järjestettiin lopulta oma linja-autokuljetus Lahteen – meidän lisäksemme ei muita matkustajia ollut. Kotiin kinkun kimppuun pääsin aattoiltana kello 21.00.