Viinijuhlat Balatonilla

Tänään heräsimme jo ennen kirkonkelloja, oman kännykän piippaukseen ( tosin olemme vaihtaneet hotellia kolme metropysäkkiä lähemmäs lentokenttää ja vähemmän hartaalle alueelle, joten ilmaista herätystä ei ehkä olisikaan). Heti kuuden jälkeen olimme jo linja-autoasemalla, valmiina suuntaamaan Balatonin rannalle. Vaikka reissua oli jo eilen huolellisesti pohjustettu ottamalla selvää aikatauluista, hinnoista ja laitureista niin pientä säätöä riitti aamuksikin ennen kuin olimme oikeassa bussissa matkalla Siofokiin. Pääsimme kuitenkin ilmastoituun bussiin noin kymmenen muun matkalaisen kanssa ja kun kuskia lukuunottamatta kukaan ei saanut polttaa matkalla niin kyyti oli sangen miellyttävä. Ensimmäistä kertaa Unkarissa ollessa jopa hieman vilutti.

Vilutus loppui kyllä heti tunnin kuluttua Siofokissa, päivä oli yhtä kuuma kuin koko edeltänyt viikko. Balaton on Keski-Euroopan suurin järvi, pituudeltaan 77 km ja pinta-alaltaan 600 neliömetriä. Siofok on etelärannan suurin kaupunki ja tunnettu lähinnä vilkkaasta ranta- ja yöelämästään. Matkaa tänne oli Budapestistä reilut sata kilometriä ja hintaa linja-autolla 1880 forinttia eli noin 7,5 euroa. Olimme perillä niin aikaisin, että kaupunki oli vasta heräilemässä eloon. Tosin täällä oli meneillään myös "Sleepless 72 hours"-bileet ja osa baareista oli siis auki yötä päivää.

Me söimme aamupalan yhdellä auki olevalla terassilla, tallailimme rantaa ja rantakatua, katselimme hetken kesäteatteria ja lähteviä laivoja. Muutaman tunnin kulutua päätimme kuitenkin jatkaa junalla matkaa 30 kilometrin päähän, viinijuhlille Balatonboglariin. Tämä on paljon pienempi ja normaalisti hiljaisempi kaupunki, mutta sadonkorjuu ja viinijuhlat tuplaavat paikkakunnan väkiluvun viikoksi.

Junamatka Balatonboglariin meni torkuskellessa ja perillä olimme tyytyväisiä tänne tuloomme. Kun Siofokissa olisi ollut maksullinen ranta, niin täällä pääsi nauttimaan Balatonin terveysvaikutuksista ilmaiseksi. Väitetyt terveysvaikutukset perustuvat miedosti emäksiseen veteen. Uimareita oli rannan täydeltä ihan kuin matkaoppaan kuvissa ikään. Balatonin vesi oli yllättävän matalaa, rantaa riitti kahlattavaksi pitkän matkaa. Uiminen vilvoitti mukavasti ja jaksoimme suunnata lähikaduille levittäytyneille viinijuhlille. Alueella oli kaksi esiintymislavaa, joilla toiselle bändi alkoi juuri soitella letkeää musiikkia. Tivolin ja markkinakojujen lisäksi oli tietenkin lukematon määrä viinikojuja, joissa pääsi maistelemaan eri vuosikertoja ja rypälelajikkeita.

Aika viinijuhlilla kului mukavasti ja iltaa kohti olisi kulunut varmasti vielä mukavammin, mutta neljän maissa piti aloittaa hikinen kotimatka ensin bussilla Siofokiin ja sieltä toisella takaisin Budapestiin. Päivä Balatonilla oli kokemisen arvoinen, ja Balatonia ympäröiviä kyliä olisi varmasti voinut kiertää useammankin päivän. Yhteen tai vaikka kahteenkin kaupunkiin tutustumiseen päivä kuitenkin riittää mainiosti ja Budapestista on hyvät ja edulliset kulkuyhteydet, joita olisi vielä voinut täydentää kulkemalla osan etapeista laivalla. Siis mieluummin näin päin että lomaillaan Budapestissa ja piipahdetaan Balatonilla!

Pyhä Tapani

Tänään torstaina Unkarissa nautitaan paahtavan helteen lisäksi myös kansallisesta vapaapäivästä. Vapaapäivän aiheena on Pyhä Tapani, Unkarin ensimmäinen kuningas. Tämä Tapani kruunattiin kuninkaaksi joulupäivänä vuonna 1000. Kuningas Tapani rakennutti Unkariin kirkkoja ja levitti kristinuskoa. Hänet julistettiin pyhäksi vuonna 1087 nimellä Tapani I Pyhä. Opaskirjan mukaan päivää juhlistetaan kulkueilla, käsityöläistorilla ja ilotulituksella. Niitä lähdettiin siis mekin tänään muutaman muun ( miljoonan?) kanssa katselemaan ja minulla oli päivään oikein sopivaa seuraakin, Pasi Tapani.

Nykyään kyllä suurimman huomion itse Pyhältä Tapanilta tuntuu vievän samana päivänä Tonavalla järjestettävä Red Bull Air Race. Ennen Tonavan rantaan menoa kävimme kurkistamassa juhlallisuuksia Kaupunginpuiston laidalla, Sankarten aukiolla. Siellä kansaa viihdytti sotilaallisen näköinen, mutta varsin viihteellinen soittokunta. Sotilaat myös jakoivat väkijoukkoon armeijan selvitymispakkaukseen kuuluvia vesipusseja. Tosin kohta huomasimme, että niiden viimeinen käyttöpäivä onkin jo huomenna, joten pelkästä hyvästä tahdosta ei ilmeisesti ollut kyse.

Tonavan rantaan näytti ahtautuneen koko kaupunki kaikkinen sukulaisineen ja tuttavineen. Kahden sillan - Vapauden ja Margitin - väliin oli asetettu suuria poijuja, joita lentokoneet sitten taidokkaasti kiertävät kilpaa. Lento tapahtuu siis hyvin matalalla; koneet lentävät siltojen ali. Onneksi olimme jo eilen käyneet katsomassa harjoituksia ja päässeet nauttimaan hurjan näköisistä kiepeistä aitiopaikoilta. Nyt ei nimittäin ollut toivoakaan päästä katselu- tai edes kuunteluetäisyydelle. Itse kisan lisäksi Tonavan ja kaupungin yllä kaarteli myös helikoptereita, Malevin matkustajokone teki ylilennon matalalla ja hävittäjät järjestivät lentonäytöksiä.

Kun emme jaksaneet enää seisoskella rannan tuntumassa niin kävimme Parlamenttitalon vieressä olevalla Kossuth Terin aukiolla katselemassa keskiaikaisia esityksiä ja vähän nurmikolla pötkähtämässä. Etnografisessa museossa olisi ollut tarjolla mielenkiintoinen näyttely - se esitteli nimittäin suomalaisia. Olisi kiinnostava tietää, mitä unkarilaiset meistä ajattelevat. Paljon puhuttua ja mainostettua yletöntä ystävällisyyttä sukulaiskansalta me emme ole täällä saaneet osaksemme.

Pyhä Tapanin päivä huipentui mahtavaan ilotulitukseen yhdeksältä illalla, auringon laskettua. Muualta Tonavan varrelta sammuivat valot, musiikki pauhasi ja näytös alkoi. Ilotulitteita ammuttiin koko edellä mainittujen siltojen välisen ainakin reilun puolen kilometrin pituiselta matkalta. Ilotulitteita ammuttiin sekä ylhäältä Gellert-kukkulalta, silloilta, rannoilta ja tulisuihkuja nousi suoraan Tonavastakin. Kaikkiaan esitys kesti 20 minuuttia ja mukana oli sellaisia elementtejä, joita ei ole ikinä ennen nähnyt. Eikä kyllä sellaista väenpaljouttakaan, joka oli esitystä katsomassa.

Tonava kaunoinen

Kirkonkellot hoitivat jälleen herätyksen tehokkaasti. Lähdimme tänään retkeilemään pohjoiseen päin, Tonavan yläjuoksulle. Tonavanmutkasta löytyy useita pieniä historiallisia kaupunkeja. Me suuntasimme tänään Szentendreen. Menimme kylään junalla ja tulimme pois laivalla.

Junamatka kesti 45 minuuttia ja maksoi 265 forinttia eli vähän reilun euron ( yhdeltä ). Matkaa taitettiin Budan puolella pitkin Tonavan vartta ja matkalla näkyi mm. Aquincumin siiviilikaupunki. Siviilikaupungissa asuivat ennen käsityöläiset, kauppiaat, papit ja muu legioonia seurannut siviiliväki. Nyt jäljellä ovat pelkät rauniot, jotka ennen ovat olleet huviloiden, verstaiden ja julkisten rakennusten perusteita.

Szentendren asemalta oli vain kivenheiton matka Vanhaan kaupunkiin. Tämä jokivarren kaupunki tunnetaan kirkoistaan, käsityöläisyhteisöistään ja lukuisista pienistä museoista ja gallerioista. Me emme käyneet muuta kun Marsipaanimuseossa ja muuten kuljeskelimme pitkin kapeita katuja ja Tonavan vartta, kiipesimme kirkkovuorelle ja kävimme syömässä italialaisessa ravintolassa.

Laiva takaisin Budapestiin lähti viideltä ja maksoi 1500 forinttia ( eli noin kuusi euroa per henki). Laivan lähtöä odotellessamme Pasi kävi vielä kahlailemassa Tonavassa. Muutama uimari oli uskaltautunut kylmään ja melko likaiseen veteen. Melojia oli paljon ja veneilijät ajelivat edestakaisin kovaa vauhtia.

Laivamatka oli raikas kokemus paahtavassa helteessä. Tunti kului mukavasti maisemia katsellen. Alkumatkasta rannat olivat reheviä, sitten oli joitain hienoja mökkejä, ohitettiin Szigetin festarisaari, muutamia hiiliproomuja ja päästiin Budapestin edustalle. Joelta käsin ihailtiin rantojen historiallisia rakennuksia. Kun jäimme pois Budan puolella niin rantaan oltiin pystyttämässä katsomoa 20. päivän Tapaninpäivän juhlallisuuksia ja lentokonekisaa varten.

Käveleskelimme vähän Budan puolella, menimme kuuluisan Ketjusillan yli, kävimme vielä syömässä ja sitten pimeyden jo laskeuduttua hotellin viileyteen nukkumaan.

Yhtä sirkusta

Aamulla heräsimme kello kuusi katolisen kirkon kelloihin. Ja ne eivät kutsu messuun lempeästi, vaan soivat yhtäjaksoisesti noin viiden minuutin ajan. Sillä soitannalla herättää kyllä kuolleetkin, elävistä puhumattakaan! Aamupalan jälkeen lähdimme pienelle aamukävelylle lähiympäristöön ja kävimme myös kirkon portailla kääntymässä. Nyt oli varmaan kyllä jo toinen kierros menossa, koska kirkossa ei ollut tungosta. Pappi joutui istuskelemaan aivan yksin rippikopissaan synnintunnustuksia odottamassa. Emmekä mekään menneet papin työtaakkaa lisäämään vaan jatkoimme matkaa ilman yhtään Ave Mariaa.

Viime reissulla kävimme Kaupunginpuistossa eläintarhassa ja tänään suuntasimme kirpputorille. Se järjestetään viikonloppuisin puiston laidalla ja paljon oli tänäänkin paikalisia myyjiä paikalla. Teimme muutamia hyviä löytöjä, kuten kunnon kirpparimeininkiin kuuluu. Tinkiminen tosin ei tuottanut tulosta....Helle jaksaa hemmotella lomalaisia edelleenkin ja auringon uuvuttamina istuimme kunnon tovin terassilla ja joimme litran kannullisen kotitekoista limsaa.

Limsasta virkistyneinä jatkoimme tallaamista Kaupunginpuiston toiselle laidalle ja kävimme varaamassa illaksi liput sirkukseen. Budapestin sirkus juhlii tänä vuonna satavuotista olemassaloaan ja luvassa on juhlashow! Kotimatkalla istahdimme italialaiseen ravintola Millenium da Pippon ( Hessu Hopon millenium?!?) terassille nauttimaan herkulliset pasta carbonarat ja rucola pitsat.

Sirkus esitys alkoi seitsemältä. Sirkus toimii sisätiloissa, läpi vuoden ja melkein joka päivä. Olisiko tämä syynä siihen, että katsomossa oli enemmän vapaita kuin varattuja paikkoja. Orkesteri kipusi paikalleen, valot himmenivät ja klovni aloitti esityksen. Unkarin sirkus osoittautuikin 4D-elokuvan veroiseksi kokemukseksi, jossa neljättä elementtiä edusti se, että myöhemin samainen klovni ruiskutti / suihkutti / purskutti vettä yleisöön ja leikki lumisotaa yleisön kanssa spagettia heittelemällä!

Klovnin jälkeen estradille asteli akrobaattiryhmä, joka antoi esimakua illan ohjelmistosta. Seuraavaksi lavan valtasivat flmenco-tanssija ja hevoset - kaksi vitivalkoista ja kaksi sysimustaa taitavine ratsastajineen. Hevosten esityksen jälkeen saimme nauttia jonglöörin taidokkaasta työskentelystä ja sen jälkeen pari-ilma-akrobatiasta. Ennen väliaikaa osallistuttiin vielä pellen edellä mainittuun ilotteluun ja ihmeteltiin notkeaa naista, joka seisoi tukien päällä käsillään ja väänsi itsensä uskomattomiin asentoihin.

Tauon aikana maneesin ja yleisön väliin oli pystytetty aita ja seuraavaksi esiintyi leijonankesyttäjä kolme uroksen ja kahden naaraan kanssa. Päätä kesyttäjä ei aivan työntänyt leijonankitaan, mutta kaikkea muuta kyllä. Yhtä hyvin koulutettuja kuin leijonat eivät olleet kahdeksan koiraa, jotka säntäilivät välillä melko holtittomasti paikasta toiseen. Henkeä sai pidätellä vielä tankoakrobaattien, naruakrobaatin, nuorallakävelijöiden ( nuorallapyöräilijöiden, -hyppelijöiden, - jonglaarijöiden) ja taitovoimistelijoiden kohdalla ja naurua puolestaan pidätellä vatsastapuhujan esityksen aikana. Kaikkiaan esitys kesti kolme tuntia ja sisälsi paljon ennennäkemätöntä!

Iloinen ilta Paprika-talossa

Tein tänään työt vauhdikkaasti loman siinnellessä mielessä ja sitten hyppäsinkin jo autoon ja ajelin lentokentälle. On se tie tullut tutuksi tämän kesän aikana! Perillä Budapestissä olin paikallista aikaa kuuden jälkeen illalla ( Suomessa kello tikittää tuntia enemmän). Pasi tuli minua vastaan ja lähdimme busseilemaan ja metroilemaan kohti hotellia.

Pasi on ainakin alkuviikoksi varannut kivan pienen hotellin, tunnelmaltaan aivan erilainen kuin viime käynnin huoneisto keskustasssa. Tämä hotelli Gloria on paljon kauempana keskustasta ja lähempänä lentokenttää. Tunnelma tullessa oli ehkä enemmän unkarilainen kuin viimeksi! Viimeksi ei oikein osannut sanoa, missä suurkaupungin sykkeessä ollaan. Täällä on maaseutumaisempaa ja olen nähnyt muutaman kissan ja kulkukoiran, jotka keskustan katukuvasta puuttuivat.

Heitimme tavarat huoneeseen ja lähdimme etsimään ruokapaikaa. Vaikka hotelli olikin lähempänä niin aikaa oli tuhraantunut sen verran, että kello kävi jo puoli yhdeksää. Ja meno Unkarin illassa parhaimmillaan! Kävelimme vain kadun yli näkyvään paikkaan, jonka ovella näytti seisoskelevan muutama ihminen ja edessä oli pari bussia.

Kävelimme kadulta pienen puutarhan läpi sisään ravintolaan ja astuimme suoraan sisään riehakkaaseen tunnelmaan. Solisti lauloi juuri "O sole mio"a ja yleisö mukana täysin rinnoin. Ravintolaan oli katettu pitkiä notkuvia pöytiä. Meille löytyi oma paikka keskilattian ulkopuolta kiertävistä looseista.

Huomasimme tulleemme sisään melkoiseen showhun. En tiedä oliko kyseessä kansanmusiikkiryhmä, mutta tahti oli hengästytävä. Bändi oli pelimannityylinen, mutta musiikki vaihtui oopperasta kansanlauluihin ja mukaan mahtui italialaista, espanjalaista ja venäläistä esitystä. Ja musiikin vaihtuessa tietenkin myös tanssijoiden puvut vaihtuivat. Välillä pöytäseurueet ottivat toisiaan käsistä kiinni ja lähtivät tanssimaan ympäri ravintolaa, välillä noustiin seisomaan ja laulettiin mukana pöydistä käsin, välillä kansantansijat hakivat muutaman mukaan lavalle. Sitten tunnelma vaihtui taas ikivihreisin ja alkoi paritanssin vuoro.

Me olimme tuskin saaneet syötyä, kun ilta loppui yhtä äkisti kuin tuntui alkaneenkin. Kymmeneltä soittajat laittoivat pillit pussiin, oli loppulaulun vuoro ja kaikki lähtivät pois. Valoja sammuteltiin, tarjoilijat alkoivat siivota juhlien jäänteitä ja me vain ainoina nökötimme pöydässä odotellen laskua. Sitä ei olisi kyllä pyytämättä tullut vaan olisimme hyvin voineet poistua virran mukana.