Tonava kaunoinen

Kirkonkellot hoitivat jälleen herätyksen tehokkaasti. Lähdimme tänään retkeilemään pohjoiseen päin, Tonavan yläjuoksulle. Tonavanmutkasta löytyy useita pieniä historiallisia kaupunkeja. Me suuntasimme tänään Szentendreen. Menimme kylään junalla ja tulimme pois laivalla.

Junamatka kesti 45 minuuttia ja maksoi 265 forinttia eli vähän reilun euron ( yhdeltä ). Matkaa taitettiin Budan puolella pitkin Tonavan vartta ja matkalla näkyi mm. Aquincumin siiviilikaupunki. Siviilikaupungissa asuivat ennen käsityöläiset, kauppiaat, papit ja muu legioonia seurannut siviiliväki. Nyt jäljellä ovat pelkät rauniot, jotka ennen ovat olleet huviloiden, verstaiden ja julkisten rakennusten perusteita.

Szentendren asemalta oli vain kivenheiton matka Vanhaan kaupunkiin. Tämä jokivarren kaupunki tunnetaan kirkoistaan, käsityöläisyhteisöistään ja lukuisista pienistä museoista ja gallerioista. Me emme käyneet muuta kun Marsipaanimuseossa ja muuten kuljeskelimme pitkin kapeita katuja ja Tonavan vartta, kiipesimme kirkkovuorelle ja kävimme syömässä italialaisessa ravintolassa.

Laiva takaisin Budapestiin lähti viideltä ja maksoi 1500 forinttia ( eli noin kuusi euroa per henki). Laivan lähtöä odotellessamme Pasi kävi vielä kahlailemassa Tonavassa. Muutama uimari oli uskaltautunut kylmään ja melko likaiseen veteen. Melojia oli paljon ja veneilijät ajelivat edestakaisin kovaa vauhtia.

Laivamatka oli raikas kokemus paahtavassa helteessä. Tunti kului mukavasti maisemia katsellen. Alkumatkasta rannat olivat reheviä, sitten oli joitain hienoja mökkejä, ohitettiin Szigetin festarisaari, muutamia hiiliproomuja ja päästiin Budapestin edustalle. Joelta käsin ihailtiin rantojen historiallisia rakennuksia. Kun jäimme pois Budan puolella niin rantaan oltiin pystyttämässä katsomoa 20. päivän Tapaninpäivän juhlallisuuksia ja lentokonekisaa varten.

Käveleskelimme vähän Budan puolella, menimme kuuluisan Ketjusillan yli, kävimme vielä syömässä ja sitten pimeyden jo laskeuduttua hotellin viileyteen nukkumaan.