Paluu kotimaan kamaralle

Levottomasti nukkumani yön jälkeen herätyskello havahdutti minut 4.30. Teimme hommat vauhdilla ja viideltä olimme jo kadulla. Tarkoitus oli lähteä seikkailemaan metrolla mutta nappasimmekin taksin. Taksi kiidätti meidät bussiasemalle ja bussilla pääsimme Gironan kentälle. Koko päivä meni matkatessa Gironasta Hahniin ja Hahnista Tampereelle ja sieltä autolla kotiin.

Sangria

Oheiset määrät ovat isoihin bileisiin, n 30 hengelle, menekistä riippuen. Muista ettei lasiseen boolikulhoon kannata laittaa metallista kauhaa...

Aito baskimaan sangria

12 pulloa punaviiniä
1 l appelsiinimehua
1,5 l limonaadia
1/3 pullo Triple Sec -likööriä
3 appelsiinia siivuina
2 dl sokeria
2 rkl kanelia
3 kanelitankoa

Sangriasta tulee parasta kun se saa maustua yön yli. Tässä tapauksessa voi "maustuttaa" vain osan limonadista ja mehusta, ja lisätä loput jääkylminä juuri ennen tarjoilua.

Chileläinen sangria

6 pulloa halpaa kuohuviiniä (Asti Spumante tms)
saman verran limonaadia (Sprite, Seven Up)
75cl piscoa (tai vodkaa)
50cl persikkalikööriä
säilykepersikoita lohkoina

Varaa viime hetkeksi puolet kuohuviinistä ja limonadista ; sekoita kaikki muut ja anna "marinoitua" muutaman tunnin ajan jääkaapissa.

Juuri ennen tarjoilua, lisää jääkaappikylmät kuohuviini ja limonaadi, ja muista kieltää vieraita syömästä persikoita - ne ovat AINOASTAAN koristeina. Tottelemattomien tapausten varalta ne voi poistaa boolista kokonaan, mikä tosin vähentää illan hauskuuskerrointa...


resepti: Maurelita@Paris

Aurinkoenergiaa

Heräsimme ennen auringonnousua. Tänään täytyy ottaa kiinni kaikki liikenevät auringonsäteet! Kiehautimme espressot ja lähdimme ostamaan eväitä rannalle. Valtavat mainingit löivät rantaan. Makoilimme tyytyväisinä aurinkotuoleissa, kunnes omistaja tuli vaatimaan niistä maksua. Sitten vaihdoimme paistattelupaikkaa pyyhkeiden päälle hiekalle. Minä sain kaipaamani hieronnan ("Hola! Messahee! huutelivat thai-naiset laulavalla nuotilla) mutta Pasi ei päässyt harjoittelemaan lainelaiutailua. Täytyi tyytyä vain hyppimään aaltojen yli - ja välillä jäämään alle. Olimme rannalla koko päivän ja söimme mainioita eväitä. Lopulta kun olin niin punainen ettei punaisia bikineitä erottanut ihosta niin aloimme tehdä lähtöä. Moni ei tosin täällä käyttänyt bikineitä/ uikkareita ollenkaan - heräsi kysymys millä rannalla olimme olleet...

Kävimme kauppakeskuksen terassilla ja etsiskelimme eläintarhaa. Tarha löytyi mutta oli liian hintava. Syöksyimme luotiratikalla keskustan suuntaan ja toimittelimme matkalla kaikkea pientä ostosta. Kotona kävimme vain heittämässä tavarat ja jatkoimme minun herkkukahvilaani leivoskahveille. Suklaalatauksen jälkeen tulimme kotiin suihkuun. Suihkussa oli mukava katsella näkymiä kaupungin kattojen yli ja nauttia vilvoittavasta tuulesta ja tilkasta viiniä. Tosin pian kylpyhuone jo tulvi.

Sonnustauduimme vielä kaupungille viimeisen illan kunniaksi. Kävelimme ensin pitkin Ramblasta ja poikkesimme sitten aina uudelle ja uudelle kujalle. Istuimme lämpimässä illassa taidemuseon pihalla katsellen skeittaajia ja muita kulkijoita. Lopuksi pysähdyimme syömään pitsaa ja nauttimaan Sangriaa. Ehdimme kotiin vielä viimeisellä metrolla.

Gaudin maisemissa

Tänään nukuimme oikeasti myöhään ja sitten laittelimme herkkuaamiaisen. Kun olimme puolilta päivin lähdössä ulos, niin tuli sadekuuro joka muutti suunnitelmia. Tosin kun pääsimme kadulle niin enää ei satanut ja lämmintä oli tänäänkin 30 astetta. Otimme metron Tibidaboon ja sieltä jatkoimme nousua ylös ensin ratikalla ja sitten köysiratasvaunulla. Huipulla odotti huvipuisto ja komea kirkko.




Päästyämme jälleen takaisin alas päätimme ryhtyä syömähommiin. Etsimme Navigoren "ehdottamaa" "La taulaa". Löysimme kyseisen paikan, mutta totesimme sen turhan hintavaksi lounasta ajatellen. Käveleskelemällä eteenpäin löytyi sopiva paikka ja arvoimme listalta ruuat. Kahvit päätimme juoda muualla mutta ennen kahvilaa löytyikin seuraava kohde eli Gaudin suunnittelema Guelin puisto. Nyt oli jo sellainen helle että meille tuli kiire rannalle - siellähän olisi pitänyt olla jo!






Kävimme kotona vaihtamassa vaatteita ja ajoimme metrolla "Selva de Marin" asemalle asti. Meressä oli mukava melskata ja ilta pimeni ennen kuin ehdimme kotiin.

Kohti Barcelonaa!

Onneksi Pasi ajoi eilen(kin), koska kovasta yrityksestä huolimatta minulta lupsahti pari kertaa silmät kiinni ja loppumatkasta näin jo harhoja pimeällä tiellä. Pasia ei pimeys haitannut ja matka taittui kovaa kyytiä ilman pitkiä pysähdyksiä. Lopussa täytyi vähän seikkailla etsiessä yöllä auki olevaa bensa-asemaa. Alkumatkasta harhattiin kerran kun Kyllöseltä oli mennyt ääni eikä opastusta oikealle rampille kuulunut. Yöllä kello 02 olimme perillä pimeällä Hahnin kentällä. Ajoimme Hertzin parkkiin ja kömmimme takakonttiin nukkumaan. Pitkän ajomatkan uuvuttamana Pasi nukahti saman tien, mutta minulle uni ei tullutkaan kovassa kylmässä kontissa ennen kuin Pasin kainalossa vähän ennen neljää.

Neljältä puhelin jo herätti meidät kylmään aamuun ja silmät sikkarassa lähdimme jonottamaan Gironan lennolle. Jonossa järsimme viimeiset rippeet patongista, juustosta ja rypäleistä. Lennolla sitten kyllä nukuttikin autuaasti - niin etten edes hoksannut matkaan tulleita mutkia. Syystä tai toisesta kone ei päässyt laskeutumaan Gironan kentälle vaan 20 minuutin kentän yllä kaartelun jälkeen otti suunnan Ranskaan. Niinpä olimme taas Ranskassa, tällä kertaa Perpignan kentällä.

Sieltä Ryanair sitten kuskasi meidät busseilla reilun tunnin matkan Gironaan. Gironasta löytyi heti seuraava bussi, joka vei meidät toisen tunnin matkan Barcelonaan. Saapuminen siis venyi ja nälkä kurni mahassa. Olo oli uupunut ja helle hirmuinen. Soitimme majapaikkamme Gustavolle, ostimme kolmen päivän metroliput (13,70 euroa x 2) ja lähdimme hankkiutumaan Via Augusta 88:lle. Gustavo oli odotellessaan viettänyt siestaa autossa ja kiiruhti nyt päästämään meidät kämpille. Vuokraamamme "ateljeehuoneisto" sijaitsi korkean (7 kerrosta) talon ylimmässä kerroksessa ja käsitti 20 neliötä. Tuohon tilaan oli mahdutettu wc + suihku (hienot näkymät ikkunasta), keittonurkkaus ja olohuone. Olohuone muistutti kylläkin enemmän lasitettua parveketta, jonka sohva levitettiin yöksi sängyksi.

Sonnustauduimme jälleen kaupungille. Vielä oli onneksi lounasaika ja heti nurkan takaa (näkyi wc:n ikkunasta) löytyi viihtyisä pieni baari. Leppoisa ystävällinen isäntä ohjasi meidät pöytään ja yritti parhaansa mukaan ja muiden ruokailijoiden avustuksella selvittää, mitä lounas sisälsi. Yllätys oli positiivinen : alkusalaatti, pääruuaksi ranskalaisia ja vasikanleikettä ja jälkiruuaksi flane (=paahtovanukas). Kyytipojaksi talon punaviiniä, jota näin lounasaikaan lantrattiin sitruuna-mineraalivedellä.

Mahat pullollaan jatkoimme matkaa pääkadulle Ramblasille. Turistien lisäksi Ramblas oli täynnä esiintyviä taitelijoita ja katukauppiaita. Sen varrella oli myös upea värikylläinen kauppahalli pullollaan lihaa, kalaa, hedelmiä, makeisia ja mausteita. Ostimme tuoreista hedelmistä tehdyt juomat ja tallasimme eteenpäin. Pääsimme monen ihmeen ja kumman kautta hiekkarannalle kahlailemaan. Aurinko painui jo mailleen kun hyppäsimme Via Augustalle menevään bussiin. Matka bussilla kotiin oli niin pitkä, että usko perille pääsyyn meinasi loppua, mutta päästiin kuitenkin suoraan kotiovelle.

Lähdimme heti etsimään kauppaa ja ostamaan illallisaineksia. Kokkasimme salaatin, munia ja gnocheja. Uni alkoi painaa, kun hyppäsimme vielä metroon ja kävimme katsomassa yönpimeydessä hohtavan Sagrada Familian katedraalin. Paluumatka metrolla oli hikinen. Kotona avasimme ikkunat, levitimme sohvan ja vaivuimme uneen.

Prinsessa Ruususen linna

Eilisiltainen baarikierroksemme ei venähtänyt kohtuuttomuuksiin, joten olimme paikan ensimmäiset lomailijat aamiaisella. Tänään saimme nauttia huoneen hintaan kuuluvasta runsaasta tarjoilusta ( yöpyminen + aamiainen 28 euroa / hlö). Safira odotti uskollisesti tien laidassa ja kauniissa, mutta koleassa aamussa ajelimme neljän kilometrin matkan Ruususen linnaan. Kaukana vuorella siintävä linna ja koko ympäröivä alue olivat satumaisen kauniita. Ei siis ihme, että Disney on täältä esikuvan Ruususen linnaan napannut. Joutsenpariskunta poikasineen uiskenteli tyynellä järvellä, mutta jokin kumma kolke rikkoi idyllin ja lähempänä aiheuttajaksi paljastui kesäcurlingrata!

Emme tietenkään linnareissulla tuhlanneet ylettömästi aikaa emmekä rahaa vaan tyydyimme nauttimaan miljööstä ilman ylimääräisiä sisäänpääsymaksuja. Matkamme jatkui Itävaltaan Garmisch - Partenkircheniin. Ensin meinasimme pyörtää takaisin hullujen tietullien säikyttäminä, mutta eipä meiltä kukaan maksuja onneksi koukauksen aikana kysellyt. Kun sitten olimme määränpäässämme Olympiastadionia ihailemassa, niin Lutz soitti. Hän oli päässyt kotiinsa Muncheniin ja odotti meitä siellä.

Napostelimme vähän eilisiä eväitä ennen Munchenin matkaa. Perillä Lutz ja Stefanie ottivat meidät lämpimästi vastaan. Lähdimme melkein heti Lutzin autolla takaisin kaupunkiin ( he asuivat kaupungin ulkopuolella eri kylässä) tai oikeammin metroasemalle. Metrolla sitten ytimeen.

Meidät vietiin syömään perinteiseen muncheniläiseen oluttupaan ja tällä kertaa minäkin sain Saksassa hyvää ruokaa ( toisin kuin eilinen kananpuolikas...). Ruuan jälkeen kiertelimme kaupungilla ja kiipesimme korkeaan kellotorniin.


Palattuamme Lutzin luo nautimme vielä kahvia ja vohveleita. Ilta pimeni ja kello läheni jo yhdeksää ja meillä oli edessä vielä 543 kilometrin ajomatka Hahniin. Joten ei muuta kuin kaasu (todella) pohjaan ja kohti Frankfurtia.

Tarte flambee

Perinteisen tarte flambéen täytteenä on ranskankermaa, sipulia ja savustettua siankylkeä.

Taikina kahteen pohjaan:

2 dl haaleaa vettä
10 g hiivaa
½ dl öljyä
11/2 tl suolaa
5 ½ dl vehnäjauhoja

Täyte 1:
1 sipuli
100 g ranskankermaa
100 g savustettua siankylkeä tai -kinkkua
mustapippuria myllystä

Täyte 2:
100 g ranskankermaa
2-3 omenaa ohuina renkaina
5 rkl ruskeaa ruokosokeria
½ dl Grand Marnieria tai muuta appelsiinilikööriä

Sekoita veden joukkoon hiiva, öljy ja suola. Alusta joukkoon vehnäjauhot. Ota taikina leivinpöydälle ja alusta sitä siinä vielä noin 5 minuuttia. Peitä liinalla ja anna nousta.

Leikkaa sipuli ohuiksi renkaiksi. Kuumenna 2 dl vettä ja keitä sipulia siinä minuutin ajan. Valuta siivilässä ja anna jäähtyä. Suikaloi siankylki tai savukinkku.

Kuumenna uuni 275 asteiseksi. Käytä pizzapaistoa, mikäli uunissasi on se ominaisuus.

Leikkaa taikina kahteen osaan ja kaaviloi toinen osa paperinohueksi ja nosta kaulimen avulla leivinpaperilla vuoratulle pellille. Levitä taikinalle ranskankerma, sipuli ja siankylkisuikaleet. Jauha päälle mustapippuria ja paista uunissa noin 10 minuuttia ja tarjoa heti.

Kaaviloi toinen puoli taikinaa ja levitä leivinpaperilla vuoratulle pellille. Levitä sille ranskankerma ja omenarenkaat. Ripottele päälle sokeri ja paista. Valuta uunista otetulle leivonnaiselle Grand Marnier -likööri ja tarjoa heti.

Lähde: Elanto-lehti 1/2003

Ranskalainen illanvietto

Päiväni alkoi kuin mikä tahansa tavallinen työpäivä, mutta päättyi pienessä ranskalaisessa hotellissa noin 30 kilometriä Saksan rajalta. Pasi hakemaan minua iltapäivällä töistä ja ajelimme sulassa sovussa ja pienessä matkakuumeessa Tampereelle. Ryanairin Pirkkalan terminaalissa mussutimme Pasin tekemiä eväsleipäsiä ja annoimme kiireisten eläkeläisten chekkautua rauhassa lennolle. Vaikka meillä ei ollutkaan muuta kuin käsimatkatavarat niin oma lähtöselvityksemme ei sujunut kovin vaivattomasti. Pasin oli vaikea uskoa että yleiset määräykset nesteiden kuljettamisesta matkustamossa koskevat myös häntä...


Lento Tampereelta Saksaan Hahnin kentälle ( Frankfurt) kesti pari tuntia mutta tuntui pitkältä. Olimme kuitenkin perillä etuajassa ja varaamamme auto - Audi A3 Sportback or similar - odotti Hertzin toimesta parkkipaikalla. Ja oli tietenkin se "similar", Opel Zafira 1.8. Hyvin sillä kuitenkin matka kulki ja meitä ennen koko autolla ei ollut ajettu kuin 4000 km. Meillä tuli perjantaina mittariin 200 km (ja myös 200 km /h!). Pimeä ehti tulla ennenkuin ylitimme Ranskan rajan ja löysimme tiemme Morsbronn Les Bains´n kylään. Siellä odotti majatalomme "á La Vignetta". Kattohuoneeseen oli sänky pedattu meitä varten ja avain oli ovessa. Kohtuuhintaista ruokaa (yöpalaa - kello kävi jo 23) emme kuitenkaan Vignettasta löytäneet vaan jouduimme lähtemään naapurikylään Hegenneyhin asti.

"La Belle Vue"n viehättävä miestarjoilija ei nuoresta iästään ja huolitellusta ulkonäöstään huolimatta puhunut eikä ymmärtänyt sanaakaan englantia. Vilkkaasti elehdittyämme saimme tilattua jo suljetusta keittiöstä pizzamaisen "tortun". Kyseessä oli paikallinen erikoisuus, "tarte flambee", uunissa paistettu rieskamainen pohja ja päällä kinkkua, sieniä, kermaa, juustoa ja rutkasti valkosipulia.



Samassa ravintolassa juhli lisäksemme iloinen perhekunta. Päähenkilö - nuori mies - oli pukeutunut valloittavaksi naiseksi. Kyseessä olisi voinut olla polttarit, mutta seurueeseen kuului myös naisia pikkutytöistä mummoihin asti. Lihavat koirat odottivat pöydän vieressä kieli pitkällä makupaloja. Kello oli yli puolenyön kun nukahdimme hieman tunkkaisessa, "savuttomassa" ja kylmässä huoneessa.