Prinsessa Ruususen linna

Eilisiltainen baarikierroksemme ei venähtänyt kohtuuttomuuksiin, joten olimme paikan ensimmäiset lomailijat aamiaisella. Tänään saimme nauttia huoneen hintaan kuuluvasta runsaasta tarjoilusta ( yöpyminen + aamiainen 28 euroa / hlö). Safira odotti uskollisesti tien laidassa ja kauniissa, mutta koleassa aamussa ajelimme neljän kilometrin matkan Ruususen linnaan. Kaukana vuorella siintävä linna ja koko ympäröivä alue olivat satumaisen kauniita. Ei siis ihme, että Disney on täältä esikuvan Ruususen linnaan napannut. Joutsenpariskunta poikasineen uiskenteli tyynellä järvellä, mutta jokin kumma kolke rikkoi idyllin ja lähempänä aiheuttajaksi paljastui kesäcurlingrata!

Emme tietenkään linnareissulla tuhlanneet ylettömästi aikaa emmekä rahaa vaan tyydyimme nauttimaan miljööstä ilman ylimääräisiä sisäänpääsymaksuja. Matkamme jatkui Itävaltaan Garmisch - Partenkircheniin. Ensin meinasimme pyörtää takaisin hullujen tietullien säikyttäminä, mutta eipä meiltä kukaan maksuja onneksi koukauksen aikana kysellyt. Kun sitten olimme määränpäässämme Olympiastadionia ihailemassa, niin Lutz soitti. Hän oli päässyt kotiinsa Muncheniin ja odotti meitä siellä.

Napostelimme vähän eilisiä eväitä ennen Munchenin matkaa. Perillä Lutz ja Stefanie ottivat meidät lämpimästi vastaan. Lähdimme melkein heti Lutzin autolla takaisin kaupunkiin ( he asuivat kaupungin ulkopuolella eri kylässä) tai oikeammin metroasemalle. Metrolla sitten ytimeen.

Meidät vietiin syömään perinteiseen muncheniläiseen oluttupaan ja tällä kertaa minäkin sain Saksassa hyvää ruokaa ( toisin kuin eilinen kananpuolikas...). Ruuan jälkeen kiertelimme kaupungilla ja kiipesimme korkeaan kellotorniin.


Palattuamme Lutzin luo nautimme vielä kahvia ja vohveleita. Ilta pimeni ja kello läheni jo yhdeksää ja meillä oli edessä vielä 543 kilometrin ajomatka Hahniin. Joten ei muuta kuin kaasu (todella) pohjaan ja kohti Frankfurtia.