Kohti Barcelonaa!

Onneksi Pasi ajoi eilen(kin), koska kovasta yrityksestä huolimatta minulta lupsahti pari kertaa silmät kiinni ja loppumatkasta näin jo harhoja pimeällä tiellä. Pasia ei pimeys haitannut ja matka taittui kovaa kyytiä ilman pitkiä pysähdyksiä. Lopussa täytyi vähän seikkailla etsiessä yöllä auki olevaa bensa-asemaa. Alkumatkasta harhattiin kerran kun Kyllöseltä oli mennyt ääni eikä opastusta oikealle rampille kuulunut. Yöllä kello 02 olimme perillä pimeällä Hahnin kentällä. Ajoimme Hertzin parkkiin ja kömmimme takakonttiin nukkumaan. Pitkän ajomatkan uuvuttamana Pasi nukahti saman tien, mutta minulle uni ei tullutkaan kovassa kylmässä kontissa ennen kuin Pasin kainalossa vähän ennen neljää.

Neljältä puhelin jo herätti meidät kylmään aamuun ja silmät sikkarassa lähdimme jonottamaan Gironan lennolle. Jonossa järsimme viimeiset rippeet patongista, juustosta ja rypäleistä. Lennolla sitten kyllä nukuttikin autuaasti - niin etten edes hoksannut matkaan tulleita mutkia. Syystä tai toisesta kone ei päässyt laskeutumaan Gironan kentälle vaan 20 minuutin kentän yllä kaartelun jälkeen otti suunnan Ranskaan. Niinpä olimme taas Ranskassa, tällä kertaa Perpignan kentällä.

Sieltä Ryanair sitten kuskasi meidät busseilla reilun tunnin matkan Gironaan. Gironasta löytyi heti seuraava bussi, joka vei meidät toisen tunnin matkan Barcelonaan. Saapuminen siis venyi ja nälkä kurni mahassa. Olo oli uupunut ja helle hirmuinen. Soitimme majapaikkamme Gustavolle, ostimme kolmen päivän metroliput (13,70 euroa x 2) ja lähdimme hankkiutumaan Via Augusta 88:lle. Gustavo oli odotellessaan viettänyt siestaa autossa ja kiiruhti nyt päästämään meidät kämpille. Vuokraamamme "ateljeehuoneisto" sijaitsi korkean (7 kerrosta) talon ylimmässä kerroksessa ja käsitti 20 neliötä. Tuohon tilaan oli mahdutettu wc + suihku (hienot näkymät ikkunasta), keittonurkkaus ja olohuone. Olohuone muistutti kylläkin enemmän lasitettua parveketta, jonka sohva levitettiin yöksi sängyksi.

Sonnustauduimme jälleen kaupungille. Vielä oli onneksi lounasaika ja heti nurkan takaa (näkyi wc:n ikkunasta) löytyi viihtyisä pieni baari. Leppoisa ystävällinen isäntä ohjasi meidät pöytään ja yritti parhaansa mukaan ja muiden ruokailijoiden avustuksella selvittää, mitä lounas sisälsi. Yllätys oli positiivinen : alkusalaatti, pääruuaksi ranskalaisia ja vasikanleikettä ja jälkiruuaksi flane (=paahtovanukas). Kyytipojaksi talon punaviiniä, jota näin lounasaikaan lantrattiin sitruuna-mineraalivedellä.

Mahat pullollaan jatkoimme matkaa pääkadulle Ramblasille. Turistien lisäksi Ramblas oli täynnä esiintyviä taitelijoita ja katukauppiaita. Sen varrella oli myös upea värikylläinen kauppahalli pullollaan lihaa, kalaa, hedelmiä, makeisia ja mausteita. Ostimme tuoreista hedelmistä tehdyt juomat ja tallasimme eteenpäin. Pääsimme monen ihmeen ja kumman kautta hiekkarannalle kahlailemaan. Aurinko painui jo mailleen kun hyppäsimme Via Augustalle menevään bussiin. Matka bussilla kotiin oli niin pitkä, että usko perille pääsyyn meinasi loppua, mutta päästiin kuitenkin suoraan kotiovelle.

Lähdimme heti etsimään kauppaa ja ostamaan illallisaineksia. Kokkasimme salaatin, munia ja gnocheja. Uni alkoi painaa, kun hyppäsimme vielä metroon ja kävimme katsomassa yönpimeydessä hohtavan Sagrada Familian katedraalin. Paluumatka metrolla oli hikinen. Kotona avasimme ikkunat, levitimme sohvan ja vaivuimme uneen.