Ranskalainen illanvietto

Päiväni alkoi kuin mikä tahansa tavallinen työpäivä, mutta päättyi pienessä ranskalaisessa hotellissa noin 30 kilometriä Saksan rajalta. Pasi hakemaan minua iltapäivällä töistä ja ajelimme sulassa sovussa ja pienessä matkakuumeessa Tampereelle. Ryanairin Pirkkalan terminaalissa mussutimme Pasin tekemiä eväsleipäsiä ja annoimme kiireisten eläkeläisten chekkautua rauhassa lennolle. Vaikka meillä ei ollutkaan muuta kuin käsimatkatavarat niin oma lähtöselvityksemme ei sujunut kovin vaivattomasti. Pasin oli vaikea uskoa että yleiset määräykset nesteiden kuljettamisesta matkustamossa koskevat myös häntä...


Lento Tampereelta Saksaan Hahnin kentälle ( Frankfurt) kesti pari tuntia mutta tuntui pitkältä. Olimme kuitenkin perillä etuajassa ja varaamamme auto - Audi A3 Sportback or similar - odotti Hertzin toimesta parkkipaikalla. Ja oli tietenkin se "similar", Opel Zafira 1.8. Hyvin sillä kuitenkin matka kulki ja meitä ennen koko autolla ei ollut ajettu kuin 4000 km. Meillä tuli perjantaina mittariin 200 km (ja myös 200 km /h!). Pimeä ehti tulla ennenkuin ylitimme Ranskan rajan ja löysimme tiemme Morsbronn Les Bains´n kylään. Siellä odotti majatalomme "á La Vignetta". Kattohuoneeseen oli sänky pedattu meitä varten ja avain oli ovessa. Kohtuuhintaista ruokaa (yöpalaa - kello kävi jo 23) emme kuitenkaan Vignettasta löytäneet vaan jouduimme lähtemään naapurikylään Hegenneyhin asti.

"La Belle Vue"n viehättävä miestarjoilija ei nuoresta iästään ja huolitellusta ulkonäöstään huolimatta puhunut eikä ymmärtänyt sanaakaan englantia. Vilkkaasti elehdittyämme saimme tilattua jo suljetusta keittiöstä pizzamaisen "tortun". Kyseessä oli paikallinen erikoisuus, "tarte flambee", uunissa paistettu rieskamainen pohja ja päällä kinkkua, sieniä, kermaa, juustoa ja rutkasti valkosipulia.



Samassa ravintolassa juhli lisäksemme iloinen perhekunta. Päähenkilö - nuori mies - oli pukeutunut valloittavaksi naiseksi. Kyseessä olisi voinut olla polttarit, mutta seurueeseen kuului myös naisia pikkutytöistä mummoihin asti. Lihavat koirat odottivat pöydän vieressä kieli pitkällä makupaloja. Kello oli yli puolenyön kun nukahdimme hieman tunkkaisessa, "savuttomassa" ja kylmässä huoneessa.