lauantai 15. elokuuta 2009

Iloinen ilta Paprika-talossa





Tein tänään työt vauhdikkaasti loman siinnellessä mielessä ja sitten hyppäsinkin jo autoon ja ajelin lentokentälle. On se tie tullut tutuksi tämän kesän aikana! Perillä Budapestissä olin paikallista aikaa kuuden jälkeen illalla ( Suomessa kello tikittää tuntia enemmän). Pasi tuli minua vastaan ja lähdimme busseilemaan ja metroilemaan kohti hotellia.

Pasi on ainakin alkuviikoksi varannut kivan pienen hotellin, tunnelmaltaan aivan erilainen kuin viime käynnin huoneisto keskustasssa. Tämä hotelli Gloria on paljon kauempana keskustasta ja lähempänä lentokenttää. Tunnelma tullessa oli ehkä enemmän unkarilainen kuin viimeksi! Viimeksi ei oikein osannut sanoa, missä suurkaupungin sykkeessä ollaan. Täällä on maaseutumaisempaa ja olen nähnyt muutaman kissan ja kulkukoiran, jotka keskustan katukuvasta puuttuivat.

Heitimme tavarat huoneeseen ja lähdimme etsimään ruokapaikaa. Vaikka hotelli olikin lähempänä niin aikaa oli tuhraantunut sen verran, että kello kävi jo puoli yhdeksää. Ja meno Unkarin illassa parhaimmillaan! Kävelimme vain kadun yli näkyvään paikkaan, jonka ovella näytti seisoskelevan muutama ihminen ja edessä oli pari bussia.

Kävelimme kadulta pienen puutarhan läpi sisään ravintolaan ja astuimme suoraan sisään riehakkaaseen tunnelmaan. Solisti lauloi juuri "O sole mio"a ja yleisö mukana täysin rinnoin. Ravintolaan oli katettu pitkiä notkuvia pöytiä. Meille löytyi oma paikka keskilattian ulkopuolta kiertävistä looseista.

Huomasimme tulleemme sisään melkoiseen showhun. En tiedä oliko kyseessä kansanmusiikkiryhmä, mutta tahti oli hengästytävä. Bändi oli pelimannityylinen, mutta musiikki vaihtui oopperasta kansanlauluihin ja mukaan mahtui italialaista, espanjalaista ja venäläistä esitystä. Ja musiikin vaihtuessa tietenkin myös tanssijoiden puvut vaihtuivat. Välillä pöytäseurueet ottivat toisiaan käsistä kiinni ja lähtivät tanssimaan ympäri ravintolaa, välillä noustiin seisomaan ja laulettiin mukana pöydistä käsin, välillä kansantansijat hakivat muutaman mukaan lavalle. Sitten tunnelma vaihtui taas ikivihreisin ja alkoi paritanssin vuoro.

Me olimme tuskin saaneet syötyä, kun ilta loppui yhtä äkisti kuin tuntui alkaneenkin. Kymmeneltä soittajat laittoivat pillit pussiin, oli loppulaulun vuoro ja kaikki lähtivät pois. Valoja sammuteltiin, tarjoilijat alkoivat siivota juhlien jäänteitä ja me vain ainoina nökötimme pöydässä odotellen laskua. Sitä ei olisi kyllä pyytämättä tullut vaan olisimme hyvin voineet poistua virran mukana.

3 kommenttia:

  1. Täällä on kovasti mietitty teitä ja olen odotellut, että milloin saan lukea teidän toilailuja. Kiva. Unkarilaiset siis osaavat juhlia ja tanssia.

    VastaaPoista
  2. Koko kesä on kyllä ollut yhtä lomaa ja juhlaa ja tuntuu vain jatkuvan!

    VastaaPoista
  3. ooo, mikä vastaanotto, ja miten loistava ravintolan valinta teiltä - vahingossa.
    Jatkukoon myötätuuli koko viikon!

    VastaaPoista