Joulu 1999 oli viimeinen, jonka saimme viettää Inkeri-mummon kanssa ja luona. Ja jos saisin elää yhden jouluistani uudelleen, niin valitsisin tämän. Niin kauan kuin tuota mahdollisuutta ei ole, mummo elää mukana muistoissa, niin jouluna, kuin muulloinkin. Erityisesti olen alkanut mummoa kaivata omien lasteni synnyttyä. Nyt kun olen lasten kanssa kotona, minulla olisi enemmän aikaakin olla mummon kanssa. Jostain syystä tämä Joel Hallikaisen esittämä "Joulurauhaa" tuo aina erityisesti mummon mieleeni
Olin itse juuri päättänyt erikoistumisopinnot Savonlinnassa ja yksi kurssikavereistani oli opettanut meidät tekemään paperinaruenkeleitä. Niitä teimme myös tuona jouluna mummon pienen pirtin pöydän ääressä Lapin lähes valottomassa talvipäivässä. Minä annoin oman vaaleanpunaiseni ristiäislahjaksi ystäväni lapselle, joka kastettiin uuden vuosituhannen ensimmäisenä päivänä Roosaksi. Mummon tekemää punaista en yllättäen löytänytkään, kun yritin sitä äidin kellarikomerosta kaivella.
Enkeleihin tarvitiin askarteluliikkeestä ostetut posliiniset päät, kädet ja siivet, kartonkia vartalon tueksi, paperinarua, liimaa ja sakset.
Ja kärsivällisyyttä.
Kun nyt myöhemmin etsin seikkaperäisempiä ohjeita enkelin tekemiseen, niin ainakin yhdet löysin toisesta blogista
Siunattua kolmatta advettisunnuntaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti