Tänään oli matkamme varsinainen syy, eli Pasin työhaastattelu Ericssonilla. Lähdimme etsiytymään Budan puolelle ajoissa, mutta reitti oli helppo ja kaikki pelit kulkivat niin kuin pitikin. Olimme näköetäisyydellä Ericssonista jo vartin yli kymmenen, kun haastattelu oli yhdeltätoista.Joimme espressot lähikuppilassa ja sitten Pasi halusi taittaa viimeiset metrit linja-autolla. Sitäpä sitten odoteltiin melkein kymmentä vailleen asti. Kun bussi vihdoin tuli, matka oli niin lyhyt, että ensimmäinen pysäkki meni jo ohi kohteen... Ekalla mahdolliselle pysäkillä pois ja täyttä ravia takaisin päin ja tasan oikealla kellonlyömälä Pasi oli ala-aulassa valmiina haastatteluun.
Minä lähdin tallustamaan läheiseen Eurocenter-ostoskeskukseen ja löysin sieltä kampaamon, jossa oli sopivasti vapaita aikoja. Olin vasta kuivauspenkissä kun Pasi jo tuli onnistuneen haastattelun jälkeen! Nyt sitten odotellaan mahdollista kutsua seuraavalle kierrokselle...
Kävimme ostarin yläkerrassa paikallisten suosimassa lounaspaikassa syömässä kesäkeittomaiset hernekeitot. Täksi päiväksi oli luvattu ukkosta. Sitä ei kuitenkaan tullut, mutta ilma oli kostean hikinen. Matka tänne taittui niin vaivatomasti, että lisäsimme vähän haastetta ja vaihdoimme reittiä paluumatkalla. Tämä reitti ei ollutkaan yhtä suora ja nopea, mutta pääsimme kuitenkin viimein Ò utcalle vaihtamaan kevyempää päälle ja huilaamaan hetkeksi ilmastoinnin hurinassa.
Illan koittaessa ( muttei juuri viiletessä) päätimme lähteä katselemaan, miltä Budapest näyttää Gellertin kukkulalta käsin. Gellertvuori kohoaa Budan puolella noin 140 metrin korkeuteen kohtisuoraan Tonavan rannasta. Ennen sinne pääsyä piti löytää Móricz Zsigmond Kör tér ja sieltä lähtevä pikkubussi. Vaikka pelkkä paikannimien lausuminen riittää jo uuvuttamaan turistin, niin kaikki kuitenkin löytyivät. Pelkän kartan avulla puolet paikoista olisi voinut kyllä jäädä näkemättä, mutta gps ja sen avulla taitavasti suunnistava Pasi olivat suurena apuna!
Bussilla pääsi melkein kukkulan huipulle, mutta käveltävää silti riitti yhdelle illalle aivan tarpeeksi. Näkymät perillä kuitenkin palkitsivat kaikki vaivat! Aivan kukkulan huipulla kohoaa kaikkialle kaupunkiin näkyvä Vapautuksen muistomerkki ja ylimpänä on Sitadelli linnake. Sitadellissä toimii myös ravintola ja sinne parkkeerasimme auringonlaskua odottelemaan. Auringon laskettua ja valojen sytyttä kaikkialle kaupunkiin ja Tonavan rannoille maisemat muuttuivat, jos mahdollista, vielä upeammiksi.
Minä lähdin tallustamaan läheiseen Eurocenter-ostoskeskukseen ja löysin sieltä kampaamon, jossa oli sopivasti vapaita aikoja. Olin vasta kuivauspenkissä kun Pasi jo tuli onnistuneen haastattelun jälkeen! Nyt sitten odotellaan mahdollista kutsua seuraavalle kierrokselle...
Kävimme ostarin yläkerrassa paikallisten suosimassa lounaspaikassa syömässä kesäkeittomaiset hernekeitot. Täksi päiväksi oli luvattu ukkosta. Sitä ei kuitenkaan tullut, mutta ilma oli kostean hikinen. Matka tänne taittui niin vaivatomasti, että lisäsimme vähän haastetta ja vaihdoimme reittiä paluumatkalla. Tämä reitti ei ollutkaan yhtä suora ja nopea, mutta pääsimme kuitenkin viimein Ò utcalle vaihtamaan kevyempää päälle ja huilaamaan hetkeksi ilmastoinnin hurinassa.
Illan koittaessa ( muttei juuri viiletessä) päätimme lähteä katselemaan, miltä Budapest näyttää Gellertin kukkulalta käsin. Gellertvuori kohoaa Budan puolella noin 140 metrin korkeuteen kohtisuoraan Tonavan rannasta. Ennen sinne pääsyä piti löytää Móricz Zsigmond Kör tér ja sieltä lähtevä pikkubussi. Vaikka pelkkä paikannimien lausuminen riittää jo uuvuttamaan turistin, niin kaikki kuitenkin löytyivät. Pelkän kartan avulla puolet paikoista olisi voinut kyllä jäädä näkemättä, mutta gps ja sen avulla taitavasti suunnistava Pasi olivat suurena apuna!
Bussilla pääsi melkein kukkulan huipulle, mutta käveltävää silti riitti yhdelle illalle aivan tarpeeksi. Näkymät perillä kuitenkin palkitsivat kaikki vaivat! Aivan kukkulan huipulla kohoaa kaikkialle kaupunkiin näkyvä Vapautuksen muistomerkki ja ylimpänä on Sitadelli linnake. Sitadellissä toimii myös ravintola ja sinne parkkeerasimme auringonlaskua odottelemaan. Auringon laskettua ja valojen sytyttä kaikkialle kaupunkiin ja Tonavan rannoille maisemat muuttuivat, jos mahdollista, vielä upeammiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti