Lento Budapestiin lähti lauantaiaamuna Helsinki-Vantaalta kello 9.50 ja sujui meidän osaltamme lähes kommelluksitta ( = auto saatiin parkkiin, tavarat koneeseen ja online tsekkauskin tehtyä ja juuri ja juuri ehdittiin lennolle...)Pientä säätämistä ja kaupankäyntiä vieruskavereiden kanssa vielä koneessa niin saatiin mieluisat istumapaikatkin ja matka saattoi kunnolla alkaa. Lennon aikana ehti hyvin lueskella Budapest-kirjasta ja miettiä minne sitä ollaan matkalla.
Budapestin lentokentällä tulvahti vastaan armoton helle!Laukutkin tulivat perille ja melko helposti löytyi oikea bussi, sitten oikea metro ja sitten vielä trammi ja vihdoin olimme perillä keskellä Tonavaa sijaitsevalla Margitinsaarella. Margitinsaari on kaksi kilometriä pitkä ja leveimmästä kohdastaan vain sata metriä leveä. Autoilu on saarella kielletty ja se on lähes kokonaan muutettu nurmikoiksi ja puistoiksi. Saarella on kaksi hotellia, joista vanhemmassa, Danubius Grand Hotel Margitszigetissä, majailimme ensimmäisen yön Ericssonin laskuun. Meidän hotelli oli rakennettu vuonna 1893 ja yhdistetty tunnelilla uudempaan kylpylähotelli Thermalin.
Lauantai-iltapäivä kuluikin rennosti kylpylähotellin palveluita hyödyntäen. Alkuun loikoilimme ja uimme kattoterassilla paahtavassa auringonpaisteessa.Olo oli aivan epätodellinen - ei tietoa maasta eikä kellonajasta! Lopuksi testailimme sisällä höyrysaunaa, kuuma-altaita ja kylmää kahluuallasta. Kuuma-altaiden veden luvattiin parantavan kaikki vaivat hengitystiesairauksista reumaan, joten toivottavasti Suomesta seurannut flunssakin jäisi tänne.
Innokkaan kylpemisen jälkeen sonnustauduimme melkein parhaisiimme ja lähdimme katselemaan saarta, tarkoituksena mennä syömään keskellä saarta maamerkkinä kohoavaan kahdeksankulmaiseen vesitorniin. Vesitornin vieressä ulkoilmateatterissa pidetään kesäisin konsertteja ja ooppera- ja balettiesityksiä. Koko saarta kiertää kävelytie ja ihanan pehmeä juoksumatto. Lenkkeilijöitä riitti lauantai-iltana vielä kahdeksan aikaan tungokseen asti. Matkalla vesitornille kävimme katsomassa 1200-luvulta peräisin olevia Dominikaaniluostarin raunioita.
Vesitornin ravintola ei kuitenkaan ollut auki ja lipunmyyjien mukaan saarella ei ollut muutakaan ravintolaa. Palatinus-kylpylän edestä löytyi grillikahvila, josta tilasimme laskiaispullaa muistuttavat hampurilaiset ja jälkiruuaksi maailman suurimman hattaran.Mahat mukavasti pullollaan ( etenkin minulla) lähdimme maleksimaan saarta kiertävää tietä pitkin ja päädyimmekin kiertämään koko saaren. Ja saarelta löytyi myös tasokas ravintola Casino - siitä lisää huomenna!
Hotellihuoneessa oli pakko hyödyntää vielä kylpyammekin, ihan kuin ei olisi jo koko päivää kylvetty!
Budapestin lentokentällä tulvahti vastaan armoton helle!Laukutkin tulivat perille ja melko helposti löytyi oikea bussi, sitten oikea metro ja sitten vielä trammi ja vihdoin olimme perillä keskellä Tonavaa sijaitsevalla Margitinsaarella. Margitinsaari on kaksi kilometriä pitkä ja leveimmästä kohdastaan vain sata metriä leveä. Autoilu on saarella kielletty ja se on lähes kokonaan muutettu nurmikoiksi ja puistoiksi. Saarella on kaksi hotellia, joista vanhemmassa, Danubius Grand Hotel Margitszigetissä, majailimme ensimmäisen yön Ericssonin laskuun. Meidän hotelli oli rakennettu vuonna 1893 ja yhdistetty tunnelilla uudempaan kylpylähotelli Thermalin.
Lauantai-iltapäivä kuluikin rennosti kylpylähotellin palveluita hyödyntäen. Alkuun loikoilimme ja uimme kattoterassilla paahtavassa auringonpaisteessa.Olo oli aivan epätodellinen - ei tietoa maasta eikä kellonajasta! Lopuksi testailimme sisällä höyrysaunaa, kuuma-altaita ja kylmää kahluuallasta. Kuuma-altaiden veden luvattiin parantavan kaikki vaivat hengitystiesairauksista reumaan, joten toivottavasti Suomesta seurannut flunssakin jäisi tänne.
Innokkaan kylpemisen jälkeen sonnustauduimme melkein parhaisiimme ja lähdimme katselemaan saarta, tarkoituksena mennä syömään keskellä saarta maamerkkinä kohoavaan kahdeksankulmaiseen vesitorniin. Vesitornin vieressä ulkoilmateatterissa pidetään kesäisin konsertteja ja ooppera- ja balettiesityksiä. Koko saarta kiertää kävelytie ja ihanan pehmeä juoksumatto. Lenkkeilijöitä riitti lauantai-iltana vielä kahdeksan aikaan tungokseen asti. Matkalla vesitornille kävimme katsomassa 1200-luvulta peräisin olevia Dominikaaniluostarin raunioita.
Vesitornin ravintola ei kuitenkaan ollut auki ja lipunmyyjien mukaan saarella ei ollut muutakaan ravintolaa. Palatinus-kylpylän edestä löytyi grillikahvila, josta tilasimme laskiaispullaa muistuttavat hampurilaiset ja jälkiruuaksi maailman suurimman hattaran.Mahat mukavasti pullollaan ( etenkin minulla) lähdimme maleksimaan saarta kiertävää tietä pitkin ja päädyimmekin kiertämään koko saaren. Ja saarelta löytyi myös tasokas ravintola Casino - siitä lisää huomenna!
Hotellihuoneessa oli pakko hyödyntää vielä kylpyammekin, ihan kuin ei olisi jo koko päivää kylvetty!
Aika laskiaispullan näköinen hamppari, mutta nälkähän sillä lähti!
VastaaPoista