Palatinuksen aalloissa

Aamulla oli tarkoitus lähteä katsastamaan idän ihmeitä Kiinatorille. Matkalla päätimme kuitenkin poiketa Deak Térin turisti-infossa kyselemässä lippuja Kaiser Chiefsin (oletetulle) perjantain keikalle. Turisti-infoaja ei tiennyt lipuista mitään, mutta neuvoi meidät lipputoimistoon. Kun olimme muutamaan kertaan ravanneet neuvotun kadun edestakaisin niin lipputoimisto löytyi musiikkikaupan perukoilta. Lipputoimistoa emännöivä vanhempi nainen ei löytänyt listoiltaan keikkaa eikä unkarinkielisestä mutinasta päätellen uskonut sellaista olevankaan. Lopputulos, johon hän päätyi, oli että keikan on täytynyt ola jo edellisviikolla. Tähän meidän oli tyytyminen kieltä taitamattomina.

Päivä olikin jo puolessa välissä eli nyt oli Budapestissäkin jo aamiaisaika. Olimme jo eilen kotimatkalla bonganneet täydellisen aamiaispaikan ja nyt suuntasimme sinne. Nautimme myöhäiseksi aamiaiseksi tai paremminkin sopivasti lounaaksi unkarilaisen munakkaan suoraan pannusta ja lisäksi hyvää capuccinoa ja tuoretta mehua.

Aamiaisen vahvistamina ja helteen houkuttelemina päätimme unohtaa Kiinatorin ja lähteä jälleen Margitinsaarelle, tällä kertaa Palatinus-kylpylään. Palatinuksessa riittää loistokkaita altaita lämpimistä terveysaltaista aaltoaltaaseen. Tavallista uima-allasta ei ole vaan joka altaassa lirisee, pulisee tai pulputtaa jonkinlainen putous, suihku tai pore.

Palatinukseen meneminen oli hyvä ajatus ja sinne päästyämme olikin ihana pulahtaa virkistävän veteen, välillä maata kuuman altaan keskellä korokkeella, nauttia virvokkeita ja tietenkin myös polttaa itsensä siinä sivussa...Innokkaan pulikoimisen jälkeen kävimme kotona vaihtamassa varusteet ja lähdimme sitten taas Budan puolelle Linnavuorelle. Linnavuori jakaantuu kahteen osaan - eteläpäässä on Kuninkaanlinna ja pohjoispäässä Vanhakaupunki

Kesäkuun puoliväli ei selvästi ole mikään turistiaika Budapestissä, koska missään ei ole ollut tungosta, jonoja eikä väenpaljoutta. Vanhassa kaupungissakin saimme kulkea aivan kahdestaan. Jopa niin kahdestaan että ei huvittanut mennä tyhjään ravintolaan syömään. Palasimme bussilla takaisin alas Moszkva térin aukiolle. Täältäkin suunnalta kaupunkia löytyi valtava kauppakeskus - Mammut I ja II. Me löysimme kuitenkin sen liepeiltä hyvän ruokapaikan ja nautimme herkkuillallisen elävän musiikin tahdissa.

Varhainen aamiainen ja myöhäinen kylpiäinen

Heräsimme ennen kukonlaulua tai tässä tapauksessa oopperan alkua. Vaikka kotona on kokkausmahdollisuudet niin päätimme lähteä aamiaiselle kaupungille. Kävelykadulla ei näkynyt ristinsielua, terassit olivat kiinni ja tuolit kasattu seinän vierelle. Kello ei ollut vielä kahdeksaakaan ja keksimme, että Kauppahalli jos mikä, on aamuvirkuille paras paikka. Kauppahalli löytyi, mutta vilskettä sielläkään ei ollut, saatikka sitten tuoretta kahvia tai croisantteja. Vielä lannistumatta suunnistimme Pestin pää-kävelykadulle, Vaci utcalle.Tunnelma täälläkin oli yhtä kuollut kuin kotikulmilla. Harvoissa avonaisissa kahviloissa väsyneet tarjoilijat pudistelivat surullisina päitään ja kertoivat aamiaistarjoilun alkavan kymmeneltä.

Mahat jo kuristen otimme suunnan kohti kotia, kun yllättäen törmäsimme kahvilaan , joka lupasi aamiaista jo tähän aikaan. Eurocafesta siis saimme cappuccinot ja toastit, mutta herkkuaamiaista tämä ei vastannut. Ja Pasi meinasi saada tarjoilijasta riippumatta kaikki pöydän antimet syliinsä. Aamupalareissu oli sen verran rankka että kotona otimme pikku lisäunet ja sitten lähdimme kohti Kaupunginpuistoa. Ei kuitenkaan suoraan vaan ensin pyörähdimme Nyugatin asemalla. Sen vieressä sijaitsee ilmeisesti Budapestin suurin West Endin kauppakeskus, jossa emme kuitenkaan kauaa viihtyneet. Täältä tuntui löytyvän myös Budapestin ainoa posti. Kortteja kyllä kaupitellaan joka kojussa, mutta postimerkkejä ei myydä kuin posteissa, joita ei siis tunnu olevan kuin yksi koko kaupungissa!

Ennen Kaupunginpuistoa on Sankarten aukio, jonka keskellä kohoaa Millenium-muistomerkki. Sen huipulla on 36-metrinen arkkienkeli Gabrielin patsasta kannatteleva pylväs. Pylvään jalustalla ratsastavat ruhtinas Arpad ja unkarilaiset heimopäälliköt ja sen molemmilla puolilla kaartuvien pylväsrivien patsaat esittävät historian merkkihahmoja. Patsaan edessä on tuntemattoman sotilaan hauta ja aukion vastakkaisilla puolilla komeilevat Taidepalatsi ja Taidemuseo.

Taidepalatsin edessä tapahtui nyt jotain televisioinnin arvoista, mutta me emme tunteneet haastateltuja hahmoja emmekä ymmärtäneet tapahtuman luonnetta. Sankarten aukion takana on valtava Kaupunginpuisto, jossa voi käydä kävelyllä, piknikillä, soutelemassa, eläintarhassa, museoissa, huvipuistoissa. Puisto on noin sadan hehtaarin kokoinen, joten lääniä riittää. Me suunnistimme kuitenkin nyt eläintarhaan. Eläintarha on perustettu 1866 ja on maailman vanhimpia. Eläimiä riittää tietenkin maailman joka kolkalta, mutta meitä kiinnostivat eniten norsut, virtahevot ja sarvikuonot sekä tietenkin toteemieläimemme pingviinit ja kilpikonnat.

Eläintarhassa ollessamme aamusella vallinnut pieni pilvipeite hävisi ja helle oli jälleen paahtava. Päätimme karistaa eläintarhan pölyt jaloistamme, hakea uimakamppeet ja lähteä tutustumaan myöskin Kaupunginpuistossa sijatsevaan Széchenyin kylpylään. Se lukeutuu Euroopan suurimpiin ja siellä on lukuisia erilaisia sisäaltaita väliltä 20-78 astetta ja mahtavia ulkoaltaita. Yhdessä kuumassa ulkoaltaassa vanhat miehet pelaavat sakkia vedessä!

Tämäkin kylpylä oli jälleen kokemisen arvoinen ja tuntui todella ylelliseltä ja rennolta loikoilla altaan reunalla 30 asteen helteessä tai altaassa saman lämpöisessä vedesä. Kun taivaalle alkoi kerääntyä pilviä niin lähdimme pois. Sankarten aukiolle oli pysytetty valtava lava, jolla harjoitteli kuoro, solisteja sekä orkesteri. Katselimme hetken harjoituksia ja kävimme vielä kurkkaamassa ajan Taidepalatsin takana sijaitsevasta maailman suurimmasta tiimalasista. Sitten kotiin kokkaamaan ja nukkumaan.