Tänään taas suunta kohta Kiinatoria. Matka oli tietenkin monivaiheinen. Kulkeminen julkisilla on helppoa ja melko sujuvaa. Metrolla matka taittuu nopeasti, mutta bussista ja trammista on mukavampi katsella maisemia. Moniin paikkoihin on matkustettava näillä kaikilla. Ensimmäinen etappi tänään oli jalkapallostadion. Tälle viikolle ei satu mitään pelejä, joten tosi tunnelmaa emme pääse haistelemaan. Täälläkin oli lipputoimisto ja sen ikkunassa jopa mainos kaipaamastamme Kaiserin keikasta ( emme kumpikaan tunne koko bändiä emmekä ole koskaan kuunnelleet sen musiikkia vaikka nyt pakonomaisesti lippuja metsästämmekin. Paikka Puská stadionilla olisi kuitenkin hieno ja showta mainostettiin sekä musiikin että efektien puolesta näyttäväksi kokemukseksi). Täällä selvisi, etä tietomme oli ihan oikea, mutta perjantain keikka olikin peruttu.
Helle oli polttava kun vihdoin pääsimme Kiinatorille ja kyseinen tori aivan armottoman kokoinen. Mitään varsinaisesti kiinalaista silkkiä tai muuta ylellisyyttä emme löytäneet mutta sitäkin enemmän kelloja, hajuvesiä, farkkuja, urheiluvaatteita... Kaikki ilmeisesti Siperian rataa myöten tänne tuotavia piraattituotteia. Aiemmin olemme syöneet kaikkea eteentulevaa ennakkoluulottomasti ja juoneet kraanavettä hyvällä halulla. Kiinatori ei kuitenkaan kutsunut ruokailemaan vaan torikeikan jälkeen söimme tylsästi ja turvallisesti Mäkkärissä. Ketsupit eivät kuulu täällä aterian hintaan vaan ovat tiskin alta ostettavaa ylellisyyttä.
Kotona on helppo pistäytyä loistavan sijainnin ansiosta ja siellä taas piipahdmme ennen kuin päätimme harjoittaa myös vähän junamatkailua maaseudulle ja lähteä katsoman elokuista formulakisojen näyttämöä Hungaroringiä. Juna kohteeseen lähti punaisen metron päätepisteestä Örs vezèr tereltä. Täältäkin löytyi yllättäen kauppakeskus, Arkadia. Tämä on minun suosikkini; iso mutta kuitenkin inhimillisen kokoinen ollakseen mielenkiintoinen. Edelliset ovat jo lamauttaneet ovelle kymmenillä erisuuntiin ja kerroksiin lähtevillä käytävälabyrinteillään. Täällä ollessamme Pasi sai myös mieluisan puhelun - huomenna on sonnustauduttava soveltuvuustesteihin!
Hetken lippujamme ihmeteltyään junalaiturilla päivystävät konduktöörit päästivät meidät peremmälle ja viittoivat oikeaan junaan. Jyskyttelimme aikamme ja napostelimme vadelmia ja kirsikoita, joita asemalla kaupittelevilta mummoilta olin ostanut. Ja eväitä tällä reissulla tarvittiinkin. Viimein eräällä potentiaaliselta kuulostavalla asemalla hyppäsimme junasta ja tupsahdimme mukavaan maalaismaisemaan. Asemaravintolan pitäjä kertoi että radalle on matkaa 4 km ja lähdimme suuntaamaan pärinää kohti.
Ensimmäisen tien varrelta löytyi bussipysäkki ja jäimme toiveikkaine odottamaan bussia. Bussi tuli ja me hyppäsimme kyytiin. Ajoimme pari pysäkkiä eteenpäin, totesimme siellä olevan leirintäalueen formulalippuineen, emme jääneet pois ja bussi kääntyi paluumatkalle. Rata jäi näkemättä ja me jäimme pois bussista taas eri asemalla. Kävelimme vähän matkaa takaisin päin syömään pitsat hikisessä ilmassa hikisessä ravintolassa. Ruokalistasta oli hyvä opiskella vähän kieltä - vaikka myöhemmin selvisi että se ei olut tarpeeksi...
Junamatka kotiin otti vielä aikaa. Lipuntarkastajan naamasta näki, että lippumme eivät kuitenkaan kelvanneet tälle linjalle mutta englantia puhumattomana hän joutui jättämään asian sikseen. Kotona kaaduimme suoraan sänkyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti