Plataniaksen läpi kulkee pääkatu, jonka merenpuoli on täynnä hotelleja. Hotellit jatkuvat tasaisena nauhana aina Haniaan asti. Katua reunustavat myös vieri vieressä seisovat ravintolat ja turistikaupat. Koska olemme tämän kadun tallanneet jo muutamaan kertaan päästä päähän, päätimme toisena iltana kavuta yläkaupunkiin, Pano Plataniakseen. Yläkaupunki on rakentunut vuoren rinteelle ja siellä asuvat paikalliset. Lisäksi yläkaupungista löytyy lukuisia ravintolaita, jotka kilpailevat asiakkaista näköalojen, lasten leikkipaikkojen ja erilaisten menujen avulla. Yhä ylöspäin kipuaminen oli hikistä hommaa ja torjuimme matkalla monen sisäänvetäjän kieltämättä houkuttelevat tarjoukset. Erään paljon mainostetun auringonlaskun ravintolan ovella kävimme myös selailemassa ruokalistaa, mutta emme jääneet sinnekään, onneksi. Melkein vieressä sijatsi nimittäin Restaurant Metereon, jossa oli lämmin ja kotoisa tunnelma. Näköalat merelle olivat huikaisevat ja pöydät katettu kauniisti valkoisin liinoin ja ruusuin.
Tänne siis asetuimme auringonlaskua odottamaan ja hyvästä ruuasta nauttimaan. Isäntä kiiruhti heti asentamaan Aapolle syöttötuolia, nosti Aapon siihen ja toi lasillisen tuoretta appelsiinimehua. Tosin koko Plataniasta ei turhaan mainostetan lapsiperheiden paikkana - kaikkialla lapset on huomioitu hyvin ja otetaan ilahtuneina vastaan. Alkuun söimme tsatsikia ja tuoretta leipää, sitten pääruuaksi souvlakit (lihavartaat) kanalla ja possulla. Kaikki maistui erinomaisesti. Tuttuun tapaan talo tarjosi loppuun raki-ryypyt ja makeat leivonnaiset. Ja samaan aikaan se aurinkokin hupsahti mereen.
Hyvästeltyämme paikan isännän lähdimme kävelemään alas kohti hotellia. Joka puolelta tulvi herkullista ruuan tuoksua ja välillä perinteistä musiikkia, välillä moderninpaa. Perjantai-illan kunniaksi pysähdyimme mekin vielä alhaalla rantakadulla hetkeksi yhdelle terassille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti