Kilpikonnajahti

Aamupäivällä ajelimme bussilla Hanian laitamilla sijaitsevaan Kreetan suurimpaan lelukauppaan, Jumboon. Kauppa ei tosin vastannut käsityksiäni "upeasta lelukaupasta, jossa käyminen on elämys niin lapsille kuin aikuisillekin", koska se muistutti pikemminkin suurta halpatavarahallia. Valikoimassa oli toki niitä lelujakin, mutta sen lisäksi kaikkea mahdollista muovista alusvaatteisiin. Aikamme kaupassa pörrättyämme ja parissa muussakin laitakaupungin marketissa poikettuamme ostimme vähän eväitä ja lähdimme rauhalliseen tahtiin kävelemään kohti Plataniasta. Aapo nukkui vaunuissa, kun me poikkesimme matkalla rantakahvilaan kahville ja jäätelölle.

Aikanaan pääsimme takaisin hotellille ja uima-altaan virkistäminä suuntasimme uusiin seikkailuihin. Plataniaksen länsipuolella on mereen laskeva joki ja tälle rannalle merikilpikonnat tulevat munimaan kesä-heinäkuussa. Päätimme käydä matkalla syömässä ja sitten auringonlaskun aikaan lähteä rannalle katselemaan ystäviämme kilpikonnia. Emme tosin suhtautuneet kovin toiveikkaasti siihen, että niitä juuri tänä iltana olisi liikkeellä, mutta ajatus oli kyllä kutkuttava. Rantakadun varrella on monia houkuttelevia ravintoloita, mutta päätimme mennä mahdollisimman kauas keskustasta eli lähelle jokea. Vihdoin meidät veti pöydän ääreen Ariadne ( www.ariadnebeach.gr), joka sijaitsi aivan merenrannassa ja juhlavasta kattauksestaan huolimatta oli myös kohtuuhintainen. Emme tosin päässeet nauttimaan merenrantapöydästä vaan voiton vei leikkipaikan vieressä sijaitseva pöytä. Aapo viihtyi ja sai myös seuraa toisista lapsista, jotka innokkaasti avustivat Aapoa liukumäkeen kipuamisessa.

Nautimmekin siis ruuan oikein pitkän kaavan mukaan. Alkuun maistelimme kreikkalaisia viininlehtikääryleitä ja Pasi otti pääruuaksi lammasta, minä pihviä. Tarjoilijan ei ollut myöskään vaikea saada minua houkuteltua minua jälkiruualle. Näiden päälle vielä talon tarjoamat hedelmät ja raki-ryypyt (joista en tosin pääse osalliseksi). Täällä oli rakin lisäksi myös inkiväärilikööriä, joka kuulema oli erinomaista sekin. Hyvissä voimin lähdimme viimein kohti kilpikonnarantaa. Maisema muuttui erinäköiseksi kun tiuhaan rakennettu keskusta etääntyi. Hotelleja oli harvemmassa ja vuoret pääsivät paremmin esille. Tämä oli muutenkin karumpi ranta, jossa allot löivät kovaa. Eläimistä emme nähneet muuta kuin lokkeja, mutta komea auringonlasku kruunasi jälleen tämänkin lomapäivämme.

Taivaanrannan taverna

Plataniaksen läpi kulkee pääkatu, jonka merenpuoli on täynnä hotelleja. Hotellit jatkuvat tasaisena nauhana aina Haniaan asti. Katua reunustavat myös vieri vieressä seisovat ravintolat ja turistikaupat. Koska olemme tämän kadun tallanneet jo muutamaan kertaan päästä päähän, päätimme toisena iltana kavuta yläkaupunkiin, Pano Plataniakseen. Yläkaupunki on rakentunut vuoren rinteelle ja siellä asuvat paikalliset. Lisäksi yläkaupungista löytyy lukuisia ravintolaita, jotka kilpailevat asiakkaista näköalojen, lasten leikkipaikkojen ja erilaisten menujen avulla. Yhä ylöspäin kipuaminen oli hikistä hommaa ja torjuimme matkalla monen sisäänvetäjän kieltämättä houkuttelevat tarjoukset. Erään paljon mainostetun auringonlaskun ravintolan ovella kävimme myös selailemassa ruokalistaa, mutta emme jääneet sinnekään, onneksi. Melkein vieressä sijatsi nimittäin Restaurant Metereon, jossa oli lämmin ja kotoisa tunnelma. Näköalat merelle olivat huikaisevat ja pöydät katettu kauniisti valkoisin liinoin ja ruusuin.

Tänne siis asetuimme auringonlaskua odottamaan ja hyvästä ruuasta nauttimaan. Isäntä kiiruhti heti asentamaan Aapolle syöttötuolia, nosti Aapon siihen ja toi lasillisen tuoretta appelsiinimehua. Tosin koko Plataniasta ei turhaan mainostetan lapsiperheiden paikkana - kaikkialla lapset on huomioitu hyvin ja otetaan ilahtuneina vastaan. Alkuun söimme tsatsikia ja tuoretta leipää, sitten pääruuaksi souvlakit (lihavartaat) kanalla ja possulla. Kaikki maistui erinomaisesti. Tuttuun tapaan talo tarjosi loppuun raki-ryypyt ja makeat leivonnaiset. Ja samaan aikaan se aurinkokin hupsahti mereen.

Hyvästeltyämme paikan isännän lähdimme kävelemään alas kohti hotellia. Joka puolelta tulvi herkullista ruuan tuoksua ja välillä perinteistä musiikkia, välillä moderninpaa. Perjantai-illan kunniaksi pysähdyimme mekin vielä alhaalla rantakadulla hetkeksi yhdelle terassille.

Täydellinen lomakohde!

Olemme viimeksi olleet reissussa toissa kesänä. Silloin molemmilla oli kunnon kesälomat ja takaraivossa ajatus, että reissataan nyt kun se on vielä mahdollista kahdestaan. Ja kyllä tulikin reissattua niin paljon, että tähän mennessä ei ole Aapon syntymän jälkeen edes matkalle lähteminen käynyt mielessä. Tänä kesänä Pasilla on taas kuukauden loma ja samankaltainen ajatus alkoi vallata mieltä - nyt olisi mahdollista lähteä vielä reissun päälle kolmestaan. Aloimmekin ahkerasti etsiä halpoja lentoja ja päädyimme suunnitelmaan, että ensin rentoudumme viikon Sisiliassa ja sitten ennen kotimatkaa käymme Roomassa moikkaamassa Pieron perhettä. Minun passini oli kuitenkin vanhentunut vuoden vaihteessa ja kun aloin sitä viime tingassa uusia, niin uuden passin valmistuttua ei halpoja lentoja ollutkaan enää tarjolla. Matkakuume oli kuitenkin ehtinyt yltyä jo sellaisiin mittoihin, että jonnekin oli päästävä. Ja niinpä poikkesimme tavoistamme ja varasimme äkkilähdön Tjäreborgin pakettimatkalle Kreetalle!

Ja täällä sitä nyt ollaan, oliivipuistaan tunnetulla mytologian täyteisellä saarella. Tarkemmin ottaen matkakohteemme on Platanias, Hanian vieressä sijaitseva pienempi rantakohde. Puhelin herätti meidät aamulla kolmelta ja lastasimme tavarat ja Aapon autoon ja ajelimme Helsinki-Vantaan lentokentälle. Niin lähtöselvitys kuin turvatarkastuskin sujuivat mallikkaasti ja ehdimme vielä ennen ilmaan nousua kello 7.20 juoda kahvit yhdessä Mamun kanssa. Mamun kuoro oli nimittäin sattumoisin lähdössä samana aamuna kello 8.00 kohti Garda-järveä ja kuorofestareita! Aapo nukkui matkan kentälle, mutta sitten ei unta riittänytkään - ennen kuin reilun kolmen tunnin lennon jälkeen kun aloimme juuri valmistautua laskeutumiseen, niin Aapo nukahti sikeästi Pasin syliin...



Lento sujui valvoessakin mukavasti. Aapolle ei omaa paikkaa ollut varattuna, mutta saimme kuitenkin kolme penkkiä käyttöömme. Lentoyhtiö Thomas Cook Airlines Scandinavia muisti myös Aapoa mukavalla eväspussukalla. 11.30 laskeuduimme Haniaan ja pakkauduimme tavaroinemme Tjäreborgin linja-autoon , joka kuljetti meidät reilun puolen tunnin matkan Plataniakseen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja hotellimme SunFamily Menia vastasi kaikkia odotuksiamme. Olimme ottaneet pienen yksiön, jossa on terassi allasalueelle päin. Terassilta voi harpata suoraan uimaan ja vanhemmat voivat mukavasti ottaa aurinkoa Aapon nukkuessa päikkäreitä. Merenrantakin on heti vieressä.



Ennen Aapon päikkäreitä söimme myöhäisen lounaan hotellin ravintolassa ja myös ruoka täytti kaikki toiveet niin hinnan kuin etenkin laadun suhteen! Kävimme vielä vähän altaassa pulahtamassa ennen kuin uni voitti pikku reissaajan. Aapon herättyä lähdimme tutustumaan kävellen Plataniakseen. Pääkadulla oli mukava tallustella ja katsella kaikkea eteen tulevaa ja sitten poiketa jälleen herkullisesti syömään. Kotiin päin palatessamme aurinko ehti jo laskea ja Aapoa haukotuttaa makeasti.




Päätimme kuitenkin käydä vähän huuhtelemassa varpaita ennen Nukkumatin tuloa. Mutta altaan reunallahan Aapo innostui niin ettei meinannut nahoissaan pysyä. Eikä siinä auttanut muu kuin kiskoa uimakamppeet päälle ja pulahtaa porukalla lastenaltaaseen. Aaposta on vauvauinnin vaikutuksesta kehittynyt melkoinen uimamaisteri, joka osaa jo uida porskuttaa kelluikkeilla, hyppiä altaan reunalta, sukellella ja laskea liukumäestä. Ja näitä kaikkia kun oli tarjolla, ei Aapoa olisi millään meinannut saada pois altaasta...huomenna lisää!