Jälleen tänä aamuna kökötimme tien laidassa odottamassa bussia. Tällä kertaa määränpäämme oli täysin vastakkaisessa suunnassa, saaren länsipuolella sijaitsevalla Elafonissin rannalla. Elafonissia mainostetaan Kreetan hienoimmaksi rannaksi ja matkaoppaiden lisäksi olimme kuulleet siitä kehuja ja nähneet kuvia omien ystäviemme Kreetan lomilta. Bussi tuli aikanaan ja matka maksoi 8 euroa suuntaansa aikuiselta. Matkan alku tosin ei ollut lupaava, kun jouduimme täpötäydessä linja-autossa seisomapaikoille. Mahan kanssa niin Unkarissa, Yhdysvalloissa kuin nyt täällä Kreikassakin reissanneena täytyy antaa erikoiskiitos unkarilaisille. Vaikka kummallakaan Budapestin reissullamme raskauteni ei ollut vielä näin huomiota herättävä kuin nyt, niin etenkin nuoret nousivat välittömästi niin busseissa kuin metroissakin tarjoamaan istumapaikkaa. Täällä meininki näyttää samalta kuin Suomessa; istutaan penkillä eteenpäin tuijottaen kassi viereisellä penkillä. Parin pysäkinvälin jälkeen meidät kuitenkin ohjattiin pois tästä autosta ja pääsimme perässä tulevaan puolityhjään linja-autoon. Nyt matkanteko muuttui mukavaksi ilmastoidussa nykyaikaisessa bussissa istuskellessa. Ja kahden tunnin jyrkkiä, kapeita vuoristoteitä körötellessä istumapaikka olikin kyllä ehdoton.
Viimein pääsimme määränpäähämme ja silmiemme eteen avautui silmänkantamattomiin valkoista hiekkaa ja turkoosia merta. Rannan edessä olevat koralliriutta ja siitä muodostunut saari takaavat pitkän matalan rannan. Saareen pääsi myös kahlaamalla ja se oli jonkinnäköinen luonnonsuojelukohde - hiekan ottaminen muistoksi oli ehdottomasti kiellettyä. Alussa meitä hätkähdytti rannalla käyvä kova tuuli, joka ei kylläkään muuten auringonottoa haitannut, kuin että kuumuus jäi huomaamatta. Saavuimme perille puoli kahdentoista maissa ja bussi takaisin lähti neljältä. Tällä rannalla olisi kyllä viihtynyt kauemminkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti