Xania

Pasi heräsi (ja herätti minut) tänään jo auringonnousun aikaan. Eilen aamulla ehdin käydä ihanalla aamu-uinnilla tyhjässä altaassa ennen kuin Aapo heräsi. Tänään menin kuitenkin auringonnousua hetken ihailtuani takaisin nukkumaan, mutta Pasi lähti aamulenkille rantaviivaa Haniaan päin seuraillen.

Pasi palasi lenkiltänsä sopivasti kun Aapo heräili ja nautimme kotimaisen puuroaamiaisen omalla terassilla (vaikka ravintolasta leijuikin houkutteleva pekonin tuoksu!). Yhdeksän aikaan nökötimme jo pysäkillä odottamassa bussia Haniaan. Busseja kulkee sinne periaatteessa kolme kertaa tunnissa, mutta käytännön aikataulut määräytyvät kuitenkin niin kaluston, kuljettajan kuin matkustajamäärän mukaan. Meidän ei tarvinut odotella pysäkillä montaakaan minuuttia, kun kulkupeli jo saapui. Paikallisbussit ovat siistejä, tilavia ja hyvin ilmastoituja. Matka Platiniaksesta Haniaan kesti reilun vartin ja maksoi aikuiselta 1,90 euroa.

Hania on Kreetan toiseksi suurin kaupunki, jonka väkiluku on 65 000 asukasta. Haniassa on markkinat joka lauantai ja tiistai ja otimmekin markkinakadun ensimmäiseksi kiintopisteeksemme. Maleksimme sinne verkkaiseen tahtiin ja kävimme matkalla haukkaamassa pita-kebabit perikreikkalaiseen tapaan. Aapo nukahti päikkäreille ja me jatkoimme kulkuamme. Markkinoilta mukaan tarttui tuoreita nektariineja ja kirsikoita, jotka virkistivät mukavasti paahtavassa helteessä.

Kun jatkoimme kulkuamme kohti vanhaa kaupunkia, sai eräs kunnon myyntimies meidät houkuteltua tunnin mittaiselle risteilylle, jonka aikana oli mahdollista myös pysähtyä uimaan ja snorklaamaan. Olemme haaveilleet jonkinlaisesta merimatkasta ja sukeltelusta ja tämä tuli siis kuin tilauksesta. Pasia vaan alkoi lähtöhetkellä harmittaa, kun matkassa ei ole vedenalaista kameraa, jolla saisi ikuistettua myös merimaisemia. Niinpä kun olin jo Aapon kanssa laivassa, näin yhtä-äkkiä, miten Pasi hyppäsi laivaisännän pyörän selkään ja lähti viipottamaan hurjaa vauhtia kohti keskustaa. Ja palasi kylläkin yhtä kovaa kyytiä takaisin, mutta edelleen ilman kameraa. Aapo heräsi sopivasti uimatauolla, mutta uimaan ei meidän perheestä mennyt kuitenkaan muut kuin Pasi.

Vielä vanhaa kaupunkia ihailtuamme otimme suunnan takaisin bussiasemalle. Auto Plataniakseen olikin juuri lähdössä ja hyppäsimme kyytiin. Nyt matkustajia oli enemmäm kuin aamulla ja matka kesti puolisen tuntia. Hotellille palattuamme olimme niin uupuneita koko sakki, ettemme jaksaneet loppuiltana tehdä muuta kuin loikoilla uima-altaassa. Tämänkin päivän kruunasi komea auringonlasku, jota tällä kertaa ihailtiin omalla rannalla.