Pää pyörällä Tivolissa

Heräsimme lauantaiaamuna tavalliseen tapaan, mutta sitten alkoi tohina : olemme lähdössä tänään Italiaan, mutta Pasilla on laukku vielä pakkaamatta! Kello 14 oli tavarat kasassa ja viikon Italian reissulle tuli puolet vähemmän kampetta kuin viikonlopuksi Ouluun. Minulla oli mukana vain Heikulta lainattu lentolaukku ja Pasilla pelkkä reppu + taskut täynnä :) Kaasutimme sujuvasti kohti Tamperetta, josta lähti Ryanairin lento ensin Hahnin kentälle Frankfurtiin ja sieltä Ciampinoon Roomaan.

Olimme tehneet lähtöselvityksen netissä ja toiminta Tampereella oli sujuvaa, samoin Hahnissa. Lennotkin menivät mukavasti. Pasi jututti jo Rooman koneessa vieressään istuvaa herrashenkilöä, joka tiesi kertoa, että Roomaa huuhtoo vuosisadan sade. Vesisateessa sitten laskeuduimme Roomaan ja kentällä suuntasimme suoraan Hertzin luukulle. Olimme varanneet viikoksi Ford Fiestan käyttöömme ja se meitä odottikin valmina matkaan. Pasi alkoi kuitenkin heti neuvotella suuremmasta menopelistä ja kuuden euron päivittäisellä lisämaksulla saimmekin käyttöömme Fiat Grande Punton. Hopeanhohtoinen Punto löytyi täpötäydeltä parkkipaikalta ja navigore päälle ja Kyllönen kehiin selostamaan reittiä Tivoliin. En voinut matkalla kuin ihailla Pasin sujuvaa sukkulointia Italian villin liikenteen seassa!

Tivoliin oli matkaa 30 kilometriä ja se meni nopeasti sateesta ja pimeydestä huolimatta. Tivoli on yksi Unescon maailmanperintökohteista ; vanha kaupunki kapeine (yksisuuntaisine!) kujineen, upeine puutarhoinen ja monine villoineen. Olimme varanneet Tivolista ensimmäseksi yöksi huoneen "Bed and Breakfest" - paikasta nimeltään "Fermati che é tardi!"( www.bb-tivoli.it) Kyllönen olisi opastanut perille asti, mutta yksisuuntaisten kujien viidakossa päädyimme ajamaan ympyrää ja lopulta täräytimme auton parkkiin sairaalan eteen ja jatkoimme matkaa kävellen.

Yöpaikka ei osunut silmiin kävellenkään ja aloimme huhuilla neuvoja erään ravintolan takaovelta. Tämä olikin aivan oikea paikka ja hehkeä emäntämme Manuela tupsahti paikalle. Manuela johdatti meidät yöpaikkaamme ja saimme yhden persoonallisista huoneista, "Eedenin". Huone oli pieni, mutta viihtyisä. Vessassa ei ollut ovea ja patja oli melko kuopalla.


Manuela kysyi myös maistuisiko meille pieni iltapala sitten kun olemme hakeneet tavarat autosta. Majoituimme siis ja menimme takaisin Manuelan ravintolaan ( Ristorante Terme di Diana; info@termedidiana.it). Muita asiakkaita ei ollut ja henkilökunta vietti perällä synttäreitä, mutta meille oli katettu upeat antipastot pöytään. Ensimmäinen Italian iltamme päättyi siis viiniä naukkaillen ja maistellen mozzarellaa, oliiveja, papuja, kinkkua, hunajamelonia ja juustoa.