Kuten arvata saattoi, aamu kului vilkkaissa hyvästelyseremonioissa ja kuvatessa vielä muistoksi agriturismon elämää. Sitten otimme suunnan kohti Napolia. Välillä pysähdyimme melko rähjäiselle rannalle kahlailemaan. Kesä ja lomat alkavat täälläkin olla ohi ja rannat autioituvat.
Napolissa liikenne oli vilkasta vaikka emme aivan keskustaan eksyneetkään. Napolissa, pitsan syntysijoilla, halusimme käydä syömässä. Oli sopivasti lounasaika ja löytämämme trattorio oli täynnä elämää. Söin herkullisen neljän juuston pitsan, mutta illalla huomasinkin sitten peilistä olevani melkoinen juustonaama itsekin.
Otimme suunnaksi geokätkön kolmekymmentä kilometriä Napolin ulkopuolelta ja vaikka itse kätköä ei löydettykään, niin paikka oli upea. Parkeerasimme siis pieneen merenrantakaupunkiin ja saimme huoneen Villa de Maresta ja näköalan merelle. Rantaan ei ollut matkaa kuin kivenheitto, joten sinne siis. Hiekkarantaa riitti ja rantakallioihin oli vesi kovertanut upeita luolia, joita olisin halunnut tutkia lähempääkin. Sen sijaan keräilin simpukoita vaikka en niitä kotiin saakaan kuljetettua.
Rantahetken jälkeen lähdimme etsimään kätköä. Tie johti meidät ulos kaupungista. Kiipeämistä riitti ja näköalat olivat huimat. Lopulta tie loppui ja muuttui kivetetyksi poluksi ja sitten pelkäksi kapeaksi ruohottuneeksi poluksi. Melkein rinteen huipulla oli pyöreä kivinen torni, jonka seinustalta kätköä tuloksetta etsimme. Polku loppui tähän ja auringonlasku lähestyi, joten jouduimme luovuttamaan. Söimme vielä iltapalaa hotellin lähibaarissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti