Tänään meillä oli kello soimassa jo ennen seitsemää ja pomppasimme pystyyn ja kiireiselle aamupalalle. Isäntämme vei tyttärensä koulubussille puoli kahdeksaksi ja me lähdimme samalla bussilla Amalfiin. Bussissa oli todella tungosta ja tunnelmaa. Pasin sinnikkyyden ansiosta mahduimme ylipäätänsä koko bussiin vaikka jäimmekin portaille ovenpieleen kökkimään. Tie kiemurteli entiseen malliin mutta täpötäydessä autossa ei päässyt heilumaan.
Päivästä tuntui tulevan todella kuuma. Amalfissa siirryimme bussista suoraan toiseen tungokseen - jonottamaan lippuja Caprille. Lautta lähti lipumaan kohti Capria yhdeksän maissa. Istuimme laivan keulassa ; aurinko paistoi, mutta merellä kävi vilvoittava tuuli. Koska otimme koko matkalle mukaan pelkät käsimatkatavarat, niin mukaan ei ollut tullut pakattua mitään ylimääräistä. Ylimääräiseksi minä olin luokitellut myös aurinkovoiteen ja sitä kaduin nyt!
Caprilla emme malttaneet mennä satamalaituria kauemmaksi ennen kuin kävimme eväiden kimppuun. Söimme leipää ja juustoa ja isännältä olimme ostaneet pullon punaviiniä. Eväistä selvittyämme aloimme selvittää tietä Anacaprille. Jälleen olisi ollut uusi pitkä bussijono edessä, joten turvauduimme omiin jalkoihin. Niin alkoi kuuma kipuaminen satamasta kohti Caprin keskustaa. Onneksi oli eväät mukana ja huikka viiniä ja pala juustoa antoivat lisäpontta matkaan.
Caprin keskustassa riitti myös vilinää ja pitkiä jonoja. Kyselimme jo taksikuskilta tarjousta Anacaprille, mutta sitten äkkäsimme lyhyemmän jonon ja pääsimme kuin pääsimmekin bussilla perille. Anacaprilta matka jatkui tuolihissillä kohti huippua. Anacaprin huipulta oli tarkoitus mahtavien maisemien lisäksi löytää myös geokätkö. Pienen etsiskelyn jälkeen purkki löytyi kivenkolosta. Mukaan lähti sieltä myös "matkustaja"-kilpikonna. Täytyy etsiä sille Suomessa uusi kätkö.
Geokätkö urakan jälkeen levitimme liinan ( pyyhe sellaisen) nurmikolle ja aloimme taas nautiskella eväistä ja myös maisemista. Hiki tuli huipulla syödessä ja hississä oli mukava vilvoitella alas mennessä. Anacaprilla pidimme kahvi + jätskitauon ja pienen neuvottelun jälkeen lähdimme bussilla ensin Caprille ja toisella satamaan. Ennen laivan lähtöä vielä pulahdus meressä.
Laiva takaisin Amalfiin ei ollut lainkaan niin täynnä kuin tullessa. Torkuin hetken ja kun Amalfia lähestyessä avasin silmäni, halkoi salama jälleen taivaan kantta. Kohta tuli vettä taivaan täydeltä ja kastuimme läpimäriksi lyhyellä matkalla laiturilta bussiin. Olimme vähän vaille seitsemän Amalfissa ja oikea bussi lähti sopivasti seitsemältä Fareroon. Matkalla tuli pimeä, satoi kaatamalla ja salamoi. Pohdimme hivenen huolissamme oikealla pysäkillä poisjäämistä ja pääsemistä parin kilometrin päähän Serafiinaan. Kun sitten hyppäsimme sateessa tienpenkalle niin alas Serafiinan suuntaan oli juuri kääntymässä auto. Pasi koputti ikkunaan ja ystävällinen pariskunta tarjosi meille kyydin.
Domeniqo odotti meitä jo ovella ja kertoi vuolaasti ja yksityiskohtaisesti sekä runsaasti elehtien tarinan toisesta sateisesta päivästä, kun läheisellä patikkapolulla oli loukkaantunut nainen. Helikopteri ei ollut päässyt laskeutumaan ja kyseisen naisen poissaamiseen oli vaadittu 6 miestä ja 15 pulloa vettä. Minäkin ymmärsin lähes koko italiankielisen tarinan ymmärtämättä sanaakaan italiaa.
Suihkun jälkeen menimme jälleen illalliselle ja tarjoilu oli sama kuin viimeksi. Nyt vain olin niin väsynyt että laskin mielessäni ruokalajeja ennen pääsyä nukkumaan. Keskustelu illallisella soljui vilkkasti pöydästä toiseen. Italiankieltä oli mukava kuunnella, vaikka ei mitään ymmärtänytkään. Tuttuja sanoja on paljon - nyt vasta huomasin, että aika paljon on Suomeenkin lainattu sanoja italiasta. Välillä tosin kaipasin sitä, että Pasi olisi tulkannut minulle keskustelua ja voisin osallistua itsekin enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti