Arkkitehtiopiskelija amfiteatterissa

Olimme illalla Roomasta tullessamme tökänneet auton kadun varteen sopivaan koloon ja aamulla täytyi ennen kahdeksaaa lähteä etsiskelemään parkkimittaria. Parkkilappu muistutti suomalaisesta näkökulmasta lähinnä ässäarpaa ja sen ( ne) sai ostaa eräästä kioskista. Samalla reissulla teimme mukavan aamukävelyn ja seurailimme arkea aloittavia koululaisia ja työläisiä. Tänä aamuna paistoi aurinko vaikka sitä emme taaskaan ikkunan puutteesta johtuen nähneet. Pasi kuunteli korva ovessa ja kääntyi takaisin hakemaan sateenvarjoa, kun luuli linnunlaulua sateenropinaksi. Aamiaisella juttelimme lisää Manuelan kanssa paikallisista nähtävyyksistä ja varasimme majapaikan myös viimeiseksi yöksi. Silloin toivomme saavamme kukkahuoneen kylpyammeella!

Tivolista otimme suunnan kohti Pompeita. Matkalla poikkesimme moottoritieltä sen verran, että joimme kahvit Cepranossa. Pompein liikenne oli tukkoista ja kun kaksi miestä alkoi kilvan huitoa meitä parkkiin, ajoimme hätäpäissämme ensimmäiseen. Se parkki tulikin sitten maksamaan kolme euroa tunnilta. Pasi yritti Pompein portilla esiintyä arkkitehtiopiskelijana siinä kuitenkaan onnistumatta. Pulitettuamme normaalin 11 euron pääsymaksun pääsimme tarpomaan historiallisen kaupungin katuja.




Amfiteatterissa söimme eilisten pizzojen loput ja sitten olikin Pompei äkkipikaa katsottu. Jo parkkipaikalta poispääsy antoi esimakua siitä, mitä liikenne tulisi tästä eteenpäin olemaan... Seuraavat 40 kilometriä ja 2,5 tuntia olivat nimittäin elämäni kauheimmat hetket autossa! Myötätunnosta kuskia kohtaan en voinut laittaa silmiä kiinni vaan seurasin koko matkan sydän takoen aivan vierestä vilahtelevia vuoroin autoja, vuoroin kallioseiniä. Näköalat olisivat varmasti olleet mahtavat käärmeenlailla mutkittelevalla vuoristotiellä, mutta kuten sanottu, nautinto oli tästä matkasta kaukana!


Vihdoin illansuussa viimeisen mutkan takaa avautui Agriturismo Serafiina - majapaikkamme Furoressa seuraavien kolmen päivän ajaksi. Isäntäväki otti meidät vastaan sydämellisesti valtavan puhetulvan kera. Domeniqo-isäntä esitteli meille kaikkiaan kolme huonetta, joista saimme valita mieleisemme. Asetuttuamme taloksi lähdimme tutustumaan tiluksiin isännän ja vieraiden Mariarosan ja Sergion kanssa.

Maistelimme ja haistelimme viinirypäleitä, sitruunoita, anista, rucolaa, kaktusta, viikunaa ja joitain tuntemattomia kasveja. Viikunat ja kaktus olivat todella makeita ja herkullisia. Sitruunasta syötiin kuoretkin ohuina lastuina ja sisus viipaleina valkean osan kanssa. Viinitarhaan tutustumisen jälkeen meille esiteltiin myös tomaatti- ja munakoisoviljelmät sekä talon koirat, kanit, vuohet ja lehmät. Näiden antimia saimme myös myöhemmin nauttia...




Illallinen katettiin Serafiinassa kello 20.30 ja se alkoi viinin hakemisella sammioista. Joka pöydästä yksi otti kannun ja meni isännän perässä viinikellariin. Siellä sai valita valko- tai punaviiniä ja sitä sitten laskettiin kannu täyteen. Pöytään katettiin ensin lautanen toisensa perään erilaisia antipastoja, niitä seurasi spagetti pomodore, sitten paistettu juusto ja viimeiseksi vielä tuoreet hedelmät.
Kaiken kruunasi lopuksi vielä kaapin perältä kaivettu limoncello.