Kaikki tiet vievät Roomaan

Ikkunattomasta huoneestamme emme voineet tehdä havaintoja säästä, mutta heti kun avasimme ulko-oven, olimme keskellä kaatosadetta. Nautimme italialaisen aamupalan Manuelan perheen ravintolassa ja varasimme huoneen myös toiseksi yöksi. Sitten lähdimme autolla kohti Roomaa.

Jätimme auton eräälle metroasemalle ja ostimme päivän metroliput ( 3 euroa / henkilö/ päivä). Ensimmäiseksi suuntasimme Vatikaaniin. Kello oli vähän vaille kaksitoista ja toivoimme näkevämme Paavin Pietarinkirkon aukiolla. Ja Paavin kyllä näimmekin, mutta ainoastaan valkokankaalta - hän oli nimittäin pitämässä puhetta muualla maailmassa. Matkalla Pietarinkirkolle joimme kupit espressoa ja minä söin mainion marengin. Kävimme myös kurkkaamassa kappeliin ja kuvasimme sveitsiläisiä kaartilaisia työssään.


Tähän asti oli sateisen aamun jälkeen näyttänyt melko aurinkoiselta ja tuntunut lämpimältä. Kävellessämme Pietarinkirkolta kohti Espanjalaisia portaita saimme tiuhaan tahtiin vuoroin avata ja sulkea sateenvarjoja. Ennen portaita katsastimme myös Pantheolin, Piazza Naovan ja Fontana di Trevin. Ostimme myös pientä evästä, jonka matkan varrella mussutimme.

Espanjalaisilla portailla hetken aikaa lepäiltyämme suuntasimme jälleen metrolle ja metrolta bussilla San Calliston katakombeille. Katakombit kiersimme italialaisen oppaan johdolla ja niin sujuvasti kuin Pasi muuten italiaa puhuukin, niin katakombi-sanasto ei auennut. Tunnelma oli kuin maakellarissa ja vanha klaustrofobiani alkoi nostaa päätään.


Maanpäällä sade oli yltynyt ja seuraavaksi menimme metrolla katsomaan pyramidia. Pyramidilta kävelimme historiallisen Rooman kautta totuuden torvelle ( Bocca della Verita), joka oli kuitenkin tällä kertaa sulkenut sanaisen arkkunsa emmekä siis saaneet vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Jatkoimme matkaa kohti Colosseumia nyt jo osan matkaa nilkkaa myöten vedessä kahlaten. Enää ei erottanut tavallisia portaita vesiputouksista - niin voimalla tuli vettä joka paikassa..


Illan hämärtyessä laahustimme vielä viimeiselle nähtävyydelle banaania mutustellen. Kun olimme kiertäneet Colosseumin ympäri otimme metron takaisin päätepysäkille ja autolle. Pää pyörällä kaikesta päivän aikana nähdystä, vaatteet litimärkinä ja maha nälästä kuristen tulimme takaisin Tivoliin. Kun olimme käyneet suihkussa ja vaihtaneet vaatteet, oli sadekin vihdoin tauonnut.

Nautimme vielä suuret ja herkulliset pitsat samassa paikassa, missä Andrea ystävineen ja perheineen juhli 14-vuotissynttäreitä. Ja taas tämänkin päivän päätteeksi raikui " Tanti auguri a te..."