Meillä oli tänään kello herättämässä jo kuudelta, mutta siitä huolimatta emme olleet rannalla ennen aurinkoa. San Diegossa riittää rantaa kaikkiaan 70 mailia. Tänä aamuna oli tarkoitus lähteä etsimään simpukoita ja muita yön aikana rantaan ajautuneita aarteita. Aloitimme Del Marin Dog Beachiltä, mikä on surfaaville koirille tarkoitettu oma ranta! Yhtään koiraa ei ollut laudan kanssa meressä treenaamassa, muuten kyllä rannalla peuhaamassa. Ja aarteetkin tällä rannalla rajoittuivat koirien omiin tuotoksiin, joten siirryimme tallaamaan rantaviivaa aallonmurtajan toiselle puolelle Ocean Beachile.
Kovin hienoja simpukoita ei Tyynimeri tällä rannalla tarjoillut. Paikalla oli kyllä muitakin keräilijöitä sekä myös oikeita aarteenetsijöitä metallinpaljastimen kanssa. Myös aikaisia surfaajia oli aallokossa ja rannalta ja autoista alkoi heräillä erinäisiä yöpyjiä. Kallionkoloissa juoksenteli kymmenittäin eri kokoisia rapuja. Jatkoimme kulkua laiturille asti. Tällä rannalla sijaitsee maailman pisin betonilaituri, jolla on mittaa 1,971 jalkaa. Laiturin olivat miehittäneet enimmäkseen kiinalaiset kalastajat. Laiturin päässä sijaitseva kahvila ei ollut vielä auki, joten lähdimme syömään aamiaista rantabulevardin varrelle.
Aamiaisen jälkeen ajelimme Point Lomaan; niemenkärkeen jossa sijaitsee kansallispuisto, Cabrillon muistomerkki sekä vanha majakka. Point Lomaan ajettiin läpi sotilasalueen sekä valtavan kokoisen sotilaiden hautausmaan. Missä lie sodassa kaatuneita mahtoivat olla. Juan Rodriguez Cabrillo oli ensimmäinen eurooppalainen, joka astui nykyisten Yhdysvaltojen maankamaralle täällä San Diegossa, 50 vuotta sen jälkeen kun Columbus oli löytänyt Amerikan mantereen. Alunperin Cabrillo nimesi San Diegon San Migueliksi.
Point Loman kärjestä oli mahdollisuus tähyillä valaita. Vastaan tulleet puutarhurit kuitenkin kehottivat meitä palaamaan asiaan tammikuussa, silloin valaatkin jälleen rantautuisivat tänne. Laiturilta näkemäni eväkäs ei sekään siis ollut valas. Ainoa rantaviivan tuntumassa näkemämme liikkuva kohde oli sukellusvene. Vanha majakka vaikutti kiehtovalta asuinpaikalta ja jälleen kerran heitin ilmoille toiveen, että Pasi alkaisi majakanvartijaksi ja voisimme muuttaa jollekin pienelle luodolle.
Kävimme vielä kerran pörräämässä National-autovuokraamossa, tällä kertaa hakemassa Mustangiin unohtuneita cd:tä. Sitten tuliaiskaupan ja lounaan kautta kotiin. Kotona helle oli uuvuttanut muun väen ja me liityimme päiväunilaisten joukkoon. Illalla muutto jatkui. Sillä aikaa kun Pasi ja Mikko lähtivät telkkariostoksille, me kävimme Sannan kanssa ostamassa ainekset herkkuillaliseen. Viimeinen ilta tässä osoiteessa ja grillasimme altaalla. Alkupalaksi katkarapuja, sitten naudanpihvit ja salaatit ja päälle vielä tiramisua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti