Joulukalenteri

Vihdoinkin se alkaa - virallinen lähtölaskenta jouluun! Olen pidätellyt itseäni koko marraskuun, etten alkaisi liian aikaisin koristamaan kotia, virittämään valoja ja lallattelemaan joululauluja. Odotus on osa iloa jopa joulunodotuksessa...Ja ensimmäinen joulunmerkki on epäilemättä joulukalenteri. Tänä vuonnahan ensimmäisen kalenterinluukun pääsee avaamaan jo ennen ensimmäistä adventtia.

Oma varhaisin joulukalenterimuistoni on se, kun heräsin ennen vanhempia. En vielä tuntenut numeroita enkä siis tiennyt, minkä luukun saan aukaista. Kävin vuorotellen nykimässä isää ja äitiä ja kyselemässä, minkälaiset numerot tämän päivän luukussa on. Toinen mukava muisto lienee samoilta ajoilta on se, kun menimme joulukuussa viikonlopuksi kyläilemään ystäväperheen luo Kajaaniin ja minulle oli tehty vierailun ajaksi omat kalenterin luukut tulitikkuaskeista. Suklaakalenteria minulla ei ole ikinä ollut, mutta ollessani ekaluokalla myyntiin tulivat Walt Disneyn lelukalenterit. Sellaisen pystyi ostamaan R-kioskilta Aku Ankan mukana tulleella kupongilla. Seuraavana vuonna sain smurffi-pehmotarrakalenterin, joka myös on jostain syystä jäänyt mieleen.

Kun aloitin partioharrastuksen, tuli partiolaisten adventtikalenterista olennainen osa jouluun valmistumista. Ennen ensimmäisen luukun avaamista oli jo myyty melkoinen kasa kalentereja varainkeräämiseksi lippukunnalle. Tuon kuvakalenterin lisäksi meillä oli kotona myös omatekoinen joulukalenteri, jonka taskuihin äiti piilotti minulle yllätyksiä ja vanhemmaksi tultuani minäkin vuoropäivinä äidille. Minulla on vieläkin tallessa joitain äidin kauniilla käsialalla tekstaamia mietelauseita ja elämänohjeita, joita kalenterista löytyi. Jonkin vastaavan joulumuiston haluan myös omille lapsilleni siirtää ja idean kalenterin muodosta sain jo heti esikoisen synnyttyä.

Sekä Aapo että Liinu ovat syntyneet marraskuussa ja saaneet lahjaksi toinen toistaan ihanampia pieniä lapasia ja villasukkia. Tänä vuonna ne ovat kuitenkin jo auttamattoman pieniä kummallekaan ja lämmittävät enää tuomalla mukavia muistoja vauva-ajoista ja lähettäjistä mieleen. Ja mikä paremmin sopiikaan jouluun, joten...

  



...ripustin siis 24 pientä sukkaa ja lapasta pyykkipojilla naruun ja joulukalenteri oli valmis! Kalenterin sisältö tuottikin huomattavasti enemmän päänvaivaa. Vältän muutenkin kaiken ylimääräisen ostamista ja siitä huolimatta nurkat ja lattiat tuntuvat olevan täynnä leluja ja laatikot kaikenlaista pientä tilpehööriä. Ei siis lisää tavaraa! Entäs syötävää... rusinoita, pähkinöiä, piparkakkua...yksitoikkoiseksi käy ennen joulua. Vastaus hyppäsi lopulta suoraan silmilleni pari päivää sitten paikallislehden etusivulta. Eräs kekseliäs äiti kertoi viime jouluna laittaneensa kalenteriin 24 palaisen Puuha-Pete palapelin palanen kerraallaan. Loistava idea! Ja koska nimenomaan Puuha-Pete on Aapon suuri suosikki ja tuo kekseliäs äiti oli tuttuni, niin päätin ennen kauppaan säntäämistä kysyä häneltä, onko palapeli jo heillä joutilaana. Ja olihan se ja sain kalenterin täytettyä kahdella eurolla.

Vaikka sukkia riippuu nyt monta paria koristeena, ei meillä varpaita palele silti. Perinteet jatkuvat ja kumpikin sai synttärilahjaksi uusia sukkia. Ja riittää niitä ihanuuksia aikuistenkin jalkoihin! Joulukuun ensimmäisenä päivänä kiitän kaikkia kekseliäitä ja taitavia puikon heiluttajia lämpimistä lahjoista.