Ja sama ylellisyys vain jatkui tänään: Anna jäi lasten kanssa kotiin ja me lähdimme Pasin kanssa kahdestaan reissuun, tällä kertaa tosin autolla. Otimme suunnan kohti surffiparatiisia, Mavericksia. Vaikka matkaa ei ollut kuin pari tuntia, jaksoi luonnon monimuotoisuus ja vaihtelevuus hämmästyttää. Tie mutkitteli ja välillä oltiin laakson pohjalla, jossa tien varsia reunustivat erilaiset farmit: joulukuusi-, kurpitsa-, hedelmä- ja ruusutarhat rinta rinnan. Ja koska joulukuusisesonki on parhaillaan käynnissä, muutakaan joulurekvisiittaa ei oltu säästelty.
Välillä tie taas kiipesi pitkin vuorenrinnettä ja alhaalta avautuivat huikeat näkymät. Välillä ajoimme läpi eukalyptusmetsien, sitten vuoron saivat havupuut ja kohta olimme puuttomalla pustalla. Seuraavaksi tie koukkasi rantaan ja saimme ihailla kallioita ja niihin iskeytyviä aaltoja.
Perille Mavericksiin päästyämme tosin kuulimme olevamme päivän etuajassa: jättiaaltoja olisi luvassa vasta huomiseksi. Aaltojen puute ei kuitenkaan anti-surffareiden päivää pilannut: aurinko paistoi suorastaan kuumasti ja maisemat olivat henkeä salpaavat. Ja nyt kun oltiin kahdestaan reissussa, oli mukava pysähdellä vähän väliä missä mieli teki joko kuvaamaan, katselemaan, lounastamaan tai kahvittelemaan.
Mavericksin jälkeen Santa Cruz osoittautui pienoiseksi pettymykseksi: ainakin tähän aikaan vuodesta ja päivästä rannat olivat autiot ja kaupunki aavemaisen tyhjä.
Kotimatkalla ehdimme vielä koukata punapuumetsän halki. Ja ihmetellä paitsi jylhiä punapuita, hämmästellä myös kesyjä kauriita, jotka eivät säikkyneet sen enempää autoja kuin lauman ympärillä hiiviskelevää kojoottiakaan!
Vasta kotimatkalla kymmenen minuuttia ennen perille pääsyä alkoi sade ja juutuimme liikenneruuhkaan. Kotona odottivat paitsi iloiset lapset, myös Shekarin kokkaama maittava intialainen illallinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti