Aamulla heräsimme normaalisti seitsemän aikaan. Pasi luuli, ettei aurinko ole vielä noussut, niin tehokkaat olivat parhaan huoneen pimennysverhot. Suihkun jälkeen suuntasimme aamupalalle respaan, jossa oli vohvelipannu kuumana. Eilen illalla huoneessa karttaa tarkemmin tutkiessa oli selvinnyt, että kuuluisa Amerikan halki menevä Route 66 sivuaa myös Flagstaffia. Katselemaan siis sitä ja historiaa huokuvaa keskustaa. Historiallinen ei tosin meikäläisten näkökulmasta näytä kovinkaan vanhalta. Ennen yhtätoista käänsimme Dodgen keulan kohti Grand Canyonia.Itse Flagstaffikin sijaitsi jo kuudentuhannen jalan korkeudessa ja raikas vuoristoilma yhdistettynä paahtavaan aurinkoon pani huohottamaan pienenkin reissun jälkeen. Grand Canyonille mennessä näimme taas aivan uudenlaista maisemaa. Tie kulki läpi Coconicon kansallismetsän, joka ympäröi Flagstaffia. Korkeuseroa metsästä löytyy 2600 jalasta aina 12,633 jalkaan ja metsätyyppi vaihtelee aavikon kaktuksista alppien tundraan ja väliin mahtuu koivikkoa ja männikköä. Ainakin kolmenlaisia sarvipäitä voi täällä hyppiä liikennemerkkejen mukaan auton eteen, mutta ei nähty kuin yksi pellolla.
Vähän ennen Grand Canyonia maisema muuttui taas, nyt preeriamaiseksi. Kävimme pikku pätkän soratielläkin hiekkaa pöllyyttämässä ja hevosia väistelemässä. Täältä löytyi myös intiaanikylä ja Kivisten ja Sorasten koti, Flinstone. Minulle selvisi myös että jackalope on kuin onkin oikea eläin ja näin sellaisen täytettynä. Söimme lounasta ja jatkoimme matkaa.
Grand Canyon on itse asiassa valtavan kokoinen kansallispuisto. Lippuja ei myyty kuin pienimmillään seitsemäksi päiväksi ja vähintään viikko olisi kyllä alueeseen tutustumiseen tarvittukin. Grand Canyonille menee myös rautatie tai näkymiin voi tutustua helikopterista käsin. Alhaalla virtaavaalle Colorado Riverille olisi mahdollista mennä meloen. Alas kanjoniin menee patikkareittejä tai sinne pääse muulilla. Kansallispuistossa on useampi leirintäalue, mutta myös hotelli- ja mökkimajoitusta. Täältä löytyy kauppoja, kahviloita, ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Grand Canyon on 446 km pitkä, 29 km leveä ja 1,6 km syvä. Näkymä oli henkeä salpaava kun vihdoin itse kanjoni avautui eteen. Kävimme katselemassa Canyonia useammasta eri näkökulmasta eri paikoista.
Illan koitteessa lähdimme laskettelemaan alaspäin. Minä ajelin pimeän tuloon asti. Välillä tie kulki taas tasaisesti peltojen keskellä ja välillä jouiduin kurvailemaan vuoristossa. Auringon alkaessa laskea saavuimme Lake Powelle. Olimme suunnitelleet yöpyvämme täällä, mutta yhtä lukuunottamatta kaikki motellit olivat varattuja ja hinnat pilvissä. Haukkasimme hampurilaiset ja Pasi jatkoi ajamista silmät sikkarassa vielä 70 mailia seuraavaan kylään asti. Pari motellia oli täälläkin täynnä, mutta sitten menimme räikeän näköiseen neonvaloissa vilkkuvaan paikkaan. Siellä riitti tilaa, hinta oli kohdallaan, isäntäpariskunta ystävällinen ja huone siisti. Tänne nukahdimme tänään.
Vähän ennen Grand Canyonia maisema muuttui taas, nyt preeriamaiseksi. Kävimme pikku pätkän soratielläkin hiekkaa pöllyyttämässä ja hevosia väistelemässä. Täältä löytyi myös intiaanikylä ja Kivisten ja Sorasten koti, Flinstone. Minulle selvisi myös että jackalope on kuin onkin oikea eläin ja näin sellaisen täytettynä. Söimme lounasta ja jatkoimme matkaa.
Grand Canyon on itse asiassa valtavan kokoinen kansallispuisto. Lippuja ei myyty kuin pienimmillään seitsemäksi päiväksi ja vähintään viikko olisi kyllä alueeseen tutustumiseen tarvittukin. Grand Canyonille menee myös rautatie tai näkymiin voi tutustua helikopterista käsin. Alhaalla virtaavaalle Colorado Riverille olisi mahdollista mennä meloen. Alas kanjoniin menee patikkareittejä tai sinne pääse muulilla. Kansallispuistossa on useampi leirintäalue, mutta myös hotelli- ja mökkimajoitusta. Täältä löytyy kauppoja, kahviloita, ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Grand Canyon on 446 km pitkä, 29 km leveä ja 1,6 km syvä. Näkymä oli henkeä salpaava kun vihdoin itse kanjoni avautui eteen. Kävimme katselemassa Canyonia useammasta eri näkökulmasta eri paikoista.
Illan koitteessa lähdimme laskettelemaan alaspäin. Minä ajelin pimeän tuloon asti. Välillä tie kulki taas tasaisesti peltojen keskellä ja välillä jouiduin kurvailemaan vuoristossa. Auringon alkaessa laskea saavuimme Lake Powelle. Olimme suunnitelleet yöpyvämme täällä, mutta yhtä lukuunottamatta kaikki motellit olivat varattuja ja hinnat pilvissä. Haukkasimme hampurilaiset ja Pasi jatkoi ajamista silmät sikkarassa vielä 70 mailia seuraavaan kylään asti. Pari motellia oli täälläkin täynnä, mutta sitten menimme räikeän näköiseen neonvaloissa vilkkuvaan paikkaan. Siellä riitti tilaa, hinta oli kohdallaan, isäntäpariskunta ystävällinen ja huone siisti. Tänne nukahdimme tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti