tiistai 14. heinäkuuta 2009

Arizonan auringon alla


Pakkasimme Pasin kanssa laukkuihin muutaman päivän tarvikkeet ja otimme aamulla suunnan itään, kohti Phoenixia. Tämän päivän määränpäänä oli Black Canyon City, vähän Phoenixin yläpuolella, matkaa 500 mailia. Ensimmäisen kerran pysähdyimme tankkaamaan 16 gallonaa bensaa jo heti San Diegossa ja sitten tunnin ajeltuamme koukkasimme pois ajamaltamme 8 tieltä ”Historic route 80 John Finn Routelle”. Löysimme tien varrelta sopivan aamiaispaikan ”La Postan”, jossa selvisi Johnn Finnin olleen jonkin sortin sotasankari. Tie mutkitteli Meksikon rajan tuntumassa. Alussa tietä reunustaneet kivikkoiset maisemat vaihtuivat nyt aavikoksi ja suuriksi kaktuksiksi.

Koko matkan aikana ei voinut kuin ihmetellä alati vaihtuvia maisemia. Välillä näkyi silmänkantamattomiin suoraa tietä, hiekkaa ja edellä mainittuja kaktuksia. Sitten ajeltiin taas jylhien vuorien välissä kiemurtelevaa tietä ensin ylös ja kohta mutkitellen alas. Välillä oli vihreää laidunmaata ja sitten tultiin keskelle kanjoneita. Välillä vaihdoimme kuskia ja matka taittui mukavasti. Arizonan puolelle tultaessa helle vain yltyi. Yhdellä levähdyspaikalla tuli tähän astisen matkan lämpöennätys – 110 Fahrenheitia. Juotavaa kului mutta vessataukoja ei paljon tarvinnut pitää. Levähdyspaikalla varoiteltiin käärmeistä ja hämähäkeistä.

Phoenixin ohi ajeltiin suoraan ja nähtin vain ohi vilahtavat pilvenpiirtäjät. Sitten moottoritien reunassa vilahti huvipuisto ja päätimme käydä katsastamassa sen, vaikka paluu takaisin vaatikin useamman mutkan matkaan. Huvipuistossa olisi päässyt pelaamaan minigolfia elämysradalle, mutta ilma oli liian uuvuttava pieneenkin aktiviteettiin. Sen sijaan päätimme käydä läheisessä vesipuistossa pulikoimassa. Harmiksemme kun kurvasimme kuudelta vesipuiston eteen se oli juuri suljettu muuta kuin kausikorttilaisilta. Katsoimme siis kieli pitkällä hiki valuen vesiliukumäkiä ja jatkoimme matkaa.

Black Canyon Cityssä ( joka oli melko pieni city; baari ja kaksi kauppaa) alkoi jo nälkä kurnia joskus päivällä Taco Bellessä nautittujen salaattien ja tortillojen jälkeen. Baari ei kuitenkaan houkutellut, joten ostimme vain kaupasta evästä ja jatkoimme matkaa. Olimme aivan oikealla hetkellä ”Sunset”- näköalapaikan kohdalla ja kaarsimme katsomaan, kun aurinko tipahti vuorten taakse.

Sitten pimeydessä Flagstaffiin ja majapaikkaa etsimään. Flagstaffin mainostettiin olevan erityinen paikka, sekoitus modernia elämää ja villin lännen kaikuja päiviltä jolloin sitä asuttivat uudisraivaajat ja radan rakentajat. Täällä voi myös nauttia puhtaasta vuoristoilmasta, kohoaahan metsäinen San Francisco Peaks 12,633 jalan / 3,851 metrin korkeuteen. Flagstaffin ympäristöstä löytyy myös intiaanireservaatteja. Me löysimme kuitenkin majapaikaksemme Canyon Inn Motelin, jonka kuulema paras huonekin sattui vielä olemaan vapaana. Tänne oli hyvä pötkähtää ja jatkaa reissua huomenna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti