Tänään otimme suunnan noin 50 mailia sisämaahan päin, Palomar vuorelle. Palomarelle johtava tie kulki halki intiaanireservaattien (emme jääneet pelaamaan; säästetään rahat Las Vegasiin), appelsiinitarhojen ( poimimme muutaman appelsiinin matkaevääksi) ja karjalaidunten. Sitä mukaa kun matka eteni niin ilma vaan kuumeni. San Diegon mukavan lämpimästä 80 Fehrenheitista siirryttiin pikkuhiljaa lähemmäs 100. Pyörän mittari taisi parhaillaan näyttää 105 astetta! Matkan varrelle pysähtelimme muutaman kerran ihailemaan maisemia, tankkaamaan sekä ihmisiä että kulkuneuvoja ja napsimaan valokuvia.
Huipulta ei ole suunta kuin alaspäin ja paluumatkalla pyrimme uimaan Henshawn järvelle, sinne kuitenkaan pääsemättä. Seuraava pysähdys oli Julian kylä keskellä aavikkoa. Julian on säilynyt / säilytetty varsin alkuperäissä asussaan ja muistutti lännen filmien lavasteita. Julianissa vaihdoimme kulkuneuvoja ja oli mukava hypätä vaihteeksi moottoripyörän selkään. Ajelu sujuu täällä varusteiden puolesta helposti - ei muuta kuin kypärä päähän ja menoksi. Paleltumaan ei sortseissa ja topissa päässyt, palamaan kyllä.
Reissuun meni koko päivä ja kun vihdoin kotiuduimme, nousi uima-allas taas arvoonsa. Oli mahtava pulahtaa hikisen ajomatkan jälkeen altaaseen vilvoittelemaan!
Huipulta ei ole suunta kuin alaspäin ja paluumatkalla pyrimme uimaan Henshawn järvelle, sinne kuitenkaan pääsemättä. Seuraava pysähdys oli Julian kylä keskellä aavikkoa. Julian on säilynyt / säilytetty varsin alkuperäissä asussaan ja muistutti lännen filmien lavasteita. Julianissa vaihdoimme kulkuneuvoja ja oli mukava hypätä vaihteeksi moottoripyörän selkään. Ajelu sujuu täällä varusteiden puolesta helposti - ei muuta kuin kypärä päähän ja menoksi. Paleltumaan ei sortseissa ja topissa päässyt, palamaan kyllä.
Reissuun meni koko päivä ja kun vihdoin kotiuduimme, nousi uima-allas taas arvoonsa. Oli mahtava pulahtaa hikisen ajomatkan jälkeen altaaseen vilvoittelemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti